Sivut

torstai 10. maaliskuuta 2011

Pentuaika on ihanaa - vai onko?

Viime viikolla hehkutin meidän täydellistä pentusta, jonka kanssa kaikki on niin helppoa. No, neiti on tainnut asettua taloksi niiden ekojen päivien jälkeen. Kotonamme asuu tällä hetkellä pieni portugalilainen riiviökoira. Emäntä kärsii ihan järkyttävistä univeloista, minkä lisäksi käsien ja jalkojen ihoon on alkanut ilmestyä erilaisia naarmuja ja ajoittain jopa pienenpieniä reikiä.

Jemma ei ole vielä hoksannut, että öisin olisi tarkoitus nukkua. Eihän kahdeksaa tuntia voi nukkua putkeen, kun kerran kolmella-neljälläkin tunnilla pärjää oikein hyvin. Aamuyöstä voi sitten askarrella kaikenlaista kivaa. Sängyn järsiminen ja hesareiden repiminen ovat tämän neidin ykkösharrastuksia öisin.


Ja se pureminen. Joo, koiranpennut puree, mutta ne voi helposti opettaa olemaan purematta. Niinhän pienen valkoisen kanssakin aikoinaan toimittiin. Jemma muistaa nämä opit ehkä seuraavat kymmenen sekuntia ja hyökkää sitten uudestaan kimppuun. Ja nimenomaan hyökkää. Jos meillä meinaa tepastella paljain säärin, kannattaa varmistaa, ettei pieni portugalilainen vaani kulman takana. Neulanterävät hampaat pohkeessa saattaa tuntua hieman ikävältä. Iltahepulin aikaan kannattaa erityisesti verhota sääret huolella, koska silloin pentusen leuat tarraavat kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaankin. Ja meillähän siis on puruluita ja -leluja enemmän kuin tarpeeksi. Ne ovatkin kovassa käytössä, mutta sinne suuhun nyt sattuu menemään välillä kaikkea muutakin.

Viime viikolla mainitsin neidin ainoasta paheesta eli kivien syömisestä. Kivet ovat nyt saaneet rinnalleen myös koirankakan. Ihanaa. Joinain päivinä kakka ei kiinnosta yhtään, toisina päivinä pentunen yrittää imuroida jokaikisen kakkakikkareen suuhunsa. Ja täällä Viikissähän niitä kikkareita riittää.

Ihana pentunen meillä.


Mutta huonosti nukutun yön jälkeen, heti herätyskellon soitua Jemma lopettaa öiset askartelunsa ja kiitää sängyn reunalla tupsuhäntä vipattaen. Väkisinkin alkaa hymyilyttää, vaikka kuinka väsyttäisi. Entäs sitten iltahepulin jälkeen, kun pieni malttaa vihdoin rauhoittua ja sammuu syliin tuhisemaan. Kun tähän lisää vielä samaisen tupsuhännän vipattamisen aina kotiin tullessa, huikean kyvyn oppia uusia asioita ja ne miljoona muuta ihanaa asiaa, niin pakkohan tuosta on tykätä. Ja paljon. Pikkuinen kasvaa ja kehityy hurjaa vauhtia, ja sitä on aivan ihana seurata. On se vaan kaikesta huolimatta aivan ihana portugeesilapsi.

Tuolla se taas nakertelee pentuporttiaan.

4 kommenttia:

lolander kirjoitti...

Voin lähettää lohikärme-Nikin vähän pistämään Jemman paikalleen jos on tarvetta! ;) Tai ehkä Niki ei ole maailman paras esimerkki, kymmenvuotias kun takertuu polvitaipaleeseen aina silloin tällöin kun tulee hepuli. Ja sekin sattuu....

Laura kirjoitti...

Mutta kun toinen on niin viattoman näköinen pieni koiralapsi! :D
Leia oli hampaiden käytön kanssa varsin kiltti pentu, mutta nuo hepulit kuulostaa liiankin tutuilta ;) Nukkuminen on yliarvostettua..

päivi kirjoitti...

Gastor viettää täällä viimeistä yötään ja joka aamu on saanut sen käydä herättelemässä:) nukkuu heleposti semmoset 9 tuntia, mutta se jatkaakin uniaan pentuaitauksessa jonne kannan sen muutenkin päivisin aina nukkumaan. Eli se on jo tajunnut että siellä vain nukutaan. Pureminen on kohdistunut nyt vain Raineen, mua se jo uskoo ..paitsi heti kun ei näe mua niin hyökkää terottamaan hampaitaan takan palolevyyn.. tai Rainen vilasukkiin.. Tosin eilen illasta on uskonu jo kauempaakin huudetun ein.. varmaan vahinko.

Pirkon ollessa pentu meillä auttoi tuohon yöllä haahuiluun se että tosiaan makakrin ovi kiinni/portti muuhun asuntoon ja aina kun se heräsi touhuilemaan yöllä, hain sen viereeni (sängyssä kun saa meillä majailla) tai sängyn viereen lattialle ja pidin rapsuttelin siinä tovin jos meinasi lähteä niin tiukensin otetta, eli toisin sanoen samaa väsytystaistelua kuin kaikessa muussakin mikä ei pennun mielestä ole mukavaa. Hyvin nopsaan oppi siihen että yöllä ei hilluta, ei leikitä eikä makkariin tuoda leluja eikä luita. ja isommat jotka homman jo osasi tarpeen tullen myös komensi riekkujaa. Samoin paras keino jos yöllä on itse vessaan tms noustava niin pentua ei huomioida ja takasin nukkumaan vain.
Kyllä se siitä kun muistatte, että koira menee teidän tahtiin:)
Jemma näyttää kovin söpöiseltä taas kuvissa ja tätä blogia on kyllä kerrassaan riemukasta lukea!

Gastorilta ja muilta terveisiä!

Anne kirjoitti...

lolander: Auts! Toivotaan että tuo tästä pikku hiljaa alkaa oppimaan tavoille, ettei tarvii enää kymmenen vuoden päästä suojautua hyökkäyksiltä.. :)

Laura: Eikö olekin! Ei sitä heti uskoisi minkälainen riiviö tuon söpönaaman takana asustelee. :) Mä vähän jo ehdin odotella noita hepuleita, kun niistä oli silloin puhetta. Nyt tiedän mtä tarkotit.. :D

Päivi: Jos me otetaan sittenkin se Gastor! Puremisenkin kestän vielä, mutta tuo yövalvominen.. Tähän asti oon yrittänyt sitä, että käännän vaan kylkeä enkä ole huomaavinani pentusen puuhia, mutta eipä näytä toimivan. Yöpuuhailu on sen mielestä ilmeisesti niin kivaa, että se on jo sinänsä tarpeeksi palkitsevaa, että sitä kannattaa jatkaa. Voisin testatakin tuota sun tekniikkaa seuraavaksi. Oon vaan ajatellut, että Jemma saa haluamansa, jos puutun sen askarteluihin, mutta tässä tapauksessa paras palkinto taitaa ollakin juuri se touhuamisen jatkuminen. Ovi meillä on öisin kiinni, eikä makkarissa pitäisi edes olla mitään kovin mielenkiintoista, mutta jotain se aina keksii. Vaatii kyllä varmasti muutaman huonosti nukutun yön, jos alan sitä paimentamaan, mutta ehkä se on sen arvoista, jos siitä on apua ja saan jatkossa nukuttua. :) Terveisiä myös teidän poppoolle!