Meillä on kotona pujottelutreenejä varten 6 puista keppiä, jotka allekirjoittaneen isä on meille iloksemme askarrellut. Ne saa helposti tökättyä pystyyn nurmikolle, kun treenikärpänen puraisee kotona ollessa. Ollaan käytetty keppejä ihan liian vähän, varsinkin siihen nähden, miten paljon meillä olisi harjoiteltavaa niiden suhteen. Cami kyllä tajuaa idean, mutta aloittaa pujottelun milloin mistäkin välistä, ellen ole ihan vierestä sitä ohjaamassa.
Viime vuonna yritin opettaa keppejä Susan Garrettin Shaping Success -kirjan mukaisesti kahdella kepillä aloittaen. Ideana on siis saada opetettua ensin mahdollisimman varma oikea sisäänmeno kepeille, eli juuri sitä mitä me kaivataan. Treenailtiin tätä ulkona naksuttimen kanssa, mutta jostain syystä ei päästy siinä kovin pitkälle. En enää edes muista, minkä takia me sitten vain unohdettiin koko juttu. Nyt kuitenkin innostuin tästä uudelleen luettuani hyvin samantyyppisestä opetustavasta uudesta ihanasta agility-opuksestani, ja kaivettiin kepit pitkästä aikaa esiin. Halusin aloittaa harjoittelun sisällä ilman häiriötekijöitä. Sisällä voin myös palkata Camin heittämällä namin lattialle, mikä ei onnistu ulkona namien hukkuessa nurmikolle. Keppien pystyttäminen lattialle vaati hieman melikuvitusta, mutta lopullinen ratkaisu osoittautuikin oikean mainioksi:
Ikea-maljakot ovat juuri sopivan kokoisia, jotta kepit mahtuvat niihin ja pysyvät pystyssä haittaamatta kuitenkaan pujottelua. Kaiken lisäksi kotoa löytyi juuri sopivasti kuusi samanmallista maljakkoa. Aloitettiin ihan alusta, eli asetuttiin hieman vinosti keppeihin nähden (vasemmalla oleva kuva tekstin alla) ja heti kuonon osoittaessa kepeille Cami sai palkan. Ei mennyt kauaa, kun Cami oppi kävelemään keppien välistä, minkä jälkeen siirryimme suoraan keppien eteen (keskimmäinen kuva), ja tässä vaiheessa palkkasin siis enää ainoastaan koko suorituksesta eli keppien välistä kävelemisestä. Kun tämä alkoi sujua, harjoittelimme vähän vaikeammistakin kulmista, ja Cami oli ihan hurjan taitava ja osasi kaiken! Olen niiiin ylpeä siitä. :) Jatketaan vielä ainakin jonkin aikaa kahdella kepillä, jotta saadaan vielä lisää varmuutta ja etenkin sitä kaivattua vauhtia. Jos vaikka tällä kertaa olisin tarpeeksi kärsivällinen ja saataisiin jotain tuloksiakin.
Treenailtiin tätä samaa jo eilen, mutta ei ihan näin hyvin tuloksin. Cami ei oikein malttanut keskittyä, ja etenin ehkä vähän liian nopeasti, mikä näkyi kummallakin pienenä turhautumisena. Onneksi tajusin lopettaa ajoissa, ja tänään jatkettiinkin sitten jo paremmalla menestyksellä. Camista huomaa kyllä helposti, jos se ei ole sopivalla tuulella treenailuun. Ohjaajalla taitaa vain joskus olla hieman vaikeuksia hyväksyä tätä ja siirtää treenailua suosiolla toiseen kertaan.. :)