Kuinka terveestä koirasta tuli sairas koira, osa 1

Kirjoittelen tätä tekstiä osittain myös itselleni, kerratakseni kuluneiden kuukausien tapahtumia omien pienten muistiinpanojeni pohjalta. Jaan jutun ainakin kahteen osaan, koska tekstiä tulee paljon.

Cami on aina ollut terve koira. Pienestä silmien vuotamisesta se on kärsinyt aina, mikä onkin rodulle tyypillistä, mutta mitään muuta ei oikeastaan ole ollut. Tammikuussa juhlittiin 3-vuotissynttäreitä, ja mietin silloin, miten hyvä tuuri meillä on käynyt, kun olemme saaneet näin terveen koiran. Camin vakuutus on ollut käytännössä turha.

Kaksi kuukautta myöhemmin Camin vasemman silmän yläluomeen ilmestyi hyvin pieni, vertavuotava haava. Cami oli juuri ollut vanhempieni luona hoidossa, ja soitinkin heti äidille, että olisikohan Cami ehkä voinut satuttaa luomen ulkona. Cami on välillä melkoinen drama queen, joten se olisi todennäköisesti ilmoittanut asiasta kovaan ääneen. Mitään ei kuitenkaan ollut sattunut. Koska Camin rokotukset olivat juuri menneet vanhaksi, ajattelin hakea Camille vielä samalla viikolla nelosrokotteen, jotta eläinlääkäri voisi samalla vilkaista haavaa. Saimmekin ajan heti parin päivän päähän, 19.3. Eläinlääkärin mukaan silmässä oli pelkkä pieni haava, joka ei vaatisi edes puhdistamista, ja paranisi kyllä itsestään. Siis hyviä uutisia.

Pari päivää eläinlääkärikäynnin jälkeen samaan luomeen ilmestyi nuppineulanpään kokoinen kohouma. Olin laittamassa Camille kauluria, mutta tämä pieni koira olikin minua nopeampi. Yksi kevyt tassulla huitaisu ja luomi vuoti verta. Meillä oli viikon päästä varattuna aika samaiselle eläinlääkärille rabiesrokotukseen, ja kerroin silloin havainnoistani eläinlääkärille. Olin sitä ennen ottanut selvää erilaisista silmäluomien sairauksista ja epäilin oireiden perusteella vahvasti luomirauhasen tulehdusta. Eläinlääkärin mukaan 3-vuotiaalla koiralla ei voi sellaista olla. Eikä myöskään papilloomaa, eikä muitakaan vastaavia oireita aiheuttavaa sairautta. Hänen mukaansa Cami oli vain hieronut naamaansa kovaa lumihankeen ja saanut siitä silmäluomeensa haavoja (ja myös sen näkemäni pienen patin). Lopulta hän suostui antamaan Camille antibioottitipat (Fucithalmic) silmään. Päätin että jos oireet jatkuvat, vaihdamme eläinlääkäriä.

Cami oli pari viikko täysin oireeton, ja toivoimme silmätippojen auttaneen. Huhtikuun alussa saman silmän alaluomeen tuli kaksi samanlaista pattia muutaman päivän välein. Toisen patin näin puhkeavan ilman että mikään olisi koskenutkaan siihen. Luomien iho oli siis ilmeisesti hyvin ohutta, ja paine sen alla suuri. Soitin Camia jo joskus aiemminkin hoitaneelle silmälääkärille, joille saimme ajan muutaman päivän päähän, 13.4. Saamamme diagnoosi oli luomirauhasen tulehdus, joka kuulemma on yleensä stafylokokki-bakteerin aiheuttama, mutta joissain harvoissa tapauksissa se voi olla myös autoimmuuniperäinen. Tulehdusta hoidettiin bakteeriperäisenä, ja Cami sai 20 päivän antibioottikuurin suun kautta (Baytril) sekä uudet silmätipat (Oftan Dexa-Chlora). Camin vointi oli seuraavien parin viikon ajan hieman parempi.

Sunnuntaina 25.4. oli koulumme koirakerhon järjestämä match show, johon oli lupautunut töihin. Camin luomet olivat edellisenä iltana menneet taas huonompaan kuntoon. Silmät olivat alkaneet rähmiä paljon, ja myös uusi pieni kohouma oli ilmestynyt. Muistaakseni tässä vaiheessa myös oikea silmä alkoi oireilla. Olin varautunut tekemään lyhyemmän päivän, jos tulisi ongelmia. Onneksi Camilla oli kotona seuraa mätsäripäivän ajan, ja huolestuneena vahdinkin sitten puhelinta koko päivän. Yritin myös saada eläinlääkärille aikaa seuraavaksi päiväksi, mutta koska aikoja ei ollut, jätin soittopyynnön.

Eläinlääkäri oli jo aiemmin sanonut, että mikäli antibioottikuuri ei auta, Camin sairautta aletaan hoitaa autoimmuunina, eli siis kortisonilla. Kortisonikuuri (Prednisolon 5mg/vrk) alkoikin heti mätsärin jälkeisenä aamuna, saatuamme puhelinreseptin lähiapteekkiin. Lisäksi saimme jälleen kerran uudet silmätipat (Exocin). Menin päivällä käymään koululla parilla luennolla, ja tullessani iltapäivällä kotiin Camin silmät olivat vihertävän limaisen kalvon peitossa. Soitin uudestaan eläinlääkärille, ja hän lupasikin ottaa meidät vastaan vielä illalla muiden potilaiden jälkeen. Hoitaja puhdisti luomet hauduttamalla huolellisesti, minkä jälkeen luomet vuotivat hurjasti verta, mutta paranemisen kannalta oli tärkeää saada kaikki kuivunut erite ja rupinen pinta pois. Olin itse ollut aiemmin liian varovainen luomia puhdistaessani, ja olikin hyvä päästä nyt seuraamaan vierestä, miten se piti oikeasti tehdä. Kysyin eläinlääkäriltä taudin yleisyydestä ja Camin ennusteesta. Hänen mukaansa autoimmuuniperäinen silmäluomentulehdus on hyvin harvinainen sairaus, johon hän itse on törmännyt joitakin kertoja lähinnä bichonilla, sheltillä ja cavalierilla. Aiemmat potilaat ovat joutuneet syömään kortisonia loppuelämänsä ajan, ja siihen hän neuvoi meitäkin varautumaan.

Jatkoa tulossa myöhemmin...

Juhannus 2010

Ulkona

 

Koska päivästä tuli ihanan aurinkoinen, pakkasin vähän koulujuttuja, koiran ja eväitä mukaan ja suunnattiin muutamaksi tunniksi ulos aurinkoon. Cami tapansa mukaan lepäili varjossa ja katseli ohikulkevia ihmisiä ja koiria. Välillä piti myös käydä vähän leikkimässä nurmikolla, kun neiti alkoi valittelemaan tylsyyttä.. :)

Mukana oli myös Malin Ekblomin kirja Koiran luonnollinen ruokinta, jonka vihdoin ja viimein sain hankittua. Kirja on harmikseni kovin ohut, mutta viimeisillä sivuilla on onneksi listattuna muita aiheesta kirjoitettuja kirjoja ja muita julkaisuja. Niitä siis kahlaamaan seuraavaksi.

Blogin aloitus

Camin oma blogi on ollut suunnitelmissa nyt pari vuotta, ja nyt se on vihdoin toteutunut. Cami on ehdottomasti koira, joka on ansainnut ikioman blogin. Se on ihanan touhukas ja suloinen pakkaus, joka tykkää osallistua kaikkeen, ja joka mököttää, jos ei saa osallistua. Rodultaan Cami on bichon frisé, eli pieni, söpö ja itsepäinen karvapallo, joka osaa halutessaan olla aikamoinen kiukkupussi. Camin luonne on ollut ajoittain haaste meille omistajille, me kun odotimme saavamme Camista aina iloisen ja helposti käsiteltävän pikkukoiran. Cami on oikukkaasta luonteestaan huolimatta onnistunut kuitenkin hurmaamaan täysin sekä omistajansa että monet muut sen elämään kuuluvat ihmiset.

Yksi syy, jonka takia otin itseäni niskasta kiinni blogin perustamisen suhteen, oli Camin äkillinen sairastuminen. Camin silmäluomet menivät kevään aikana nopeasti huonoon kuntoon, ja syy on edelleenkin epäselvä. On epäilty sekä autoimmuunisairautta että erilaisia allergioita. Blogin tarkoituksena on siis paitsi kertoa iloisista asioista Camin elämässä, myös seurata Camin sairauden etenemisestä. Sairauden puhkeamisen myötä Camista on tullut minulle, jos mahdollista, vieläkin tärkeämpi perheenjäsen.

Blogia kirjoittelee 24-vuotias tuleva eläinlääkäri, joka toivon mukaan jaksaa myös päivitellä blogia useammin kuin kerran vuodessa. :)