Tutustumista ja totuttelua

Cami ei ollut ihan onnensa kukkuloilla tavatessaan pikku-Jemman, mikä oli ihan odotettavissakin. Se ei mitenkään liiaksi rakasta pentuja, etenkään niitä jotka mutustelevat sen häntä- ja säärikarvoja. Cami onkin yrittänyt lähinnä vältellä pentusta ja viettää melkein kaiken aikansa sohvalle juniorin ulottumattomissa. Aamupäivällä alkoi jo kuitenkin yllättäen näkyä pieniä merkkejä mahdollisesta tulevasta ystävyydestä, kun pikkuiset yrittivät vähän jotain leikintapaista ollessamme ulkona. Ihanat. :)

"Moi kuka sä oot? Miks sun pepussa ei oo karvaa?"

"Ja sit tää olis niinku tän kaveri!"

"Joo ei.."

Tuli hepuli.

Jemma

Uusi perheenjäsenemme kotiutui eilen, mikä tarkoittaa sitä, että pieni valkoinen saa tästä lähtien jakaa bloginsa pienen musta-valkoisen kanssa. :) Jemma on Päivi Nevalan kasvatti, rodultaan portugalinvesikoira ja viralliselta nimeltään Tuhannen Tähden Guperkeikka. Aivan ihana pakkaus! ♥

Hyvästit hammaskivelle?

Meille kotiutui eilen tällainen:

Camin ikioma sähköhammasharja! Ostin kun halvalla sain, ja yllätyin positiivisesti. Ääni on tosi hiljainen, tai sitä ei oikeastaan edes ole, kun vertaa tavalliseen sähköhammasharjaan. Ja ainakin ekassa kokeilussa harja osoittautui myös ihan tehokkaaksi. Camikin hyväksyi harjan tosi nopeasti, mitä nyt ensin vähän irvisteli sille. :) Olen samaista harjaa joskus ennenkin katsellut, mutten ole raaskinut sitä ostaa. Olin myös ihan varma, että Cami vihaisi harjaa sydämensä pohjasta, joten harjan ostaminen ei tuntunut kovin fiksulta idealta. No, näköjään tuo pieni jaksaa aina vain yllättää emäntänsä..  :)

Camin hampaat keräävät tosi herkästi hammaskiveä, ja hampaiden harjaaminen varsinkin sisä- ja purupinnoilta on ollut sen kanssa aina hieman hankalaa. Tämän hyvä puoli on se, että harjaa ei tarvitse liikutella suussa yhtä paljon, mikä tuntuu olevan Camille se ällöin asia tavallisen harjan kanssa.

Pieni musta-valkoinen

Meille on tulossa vihdoin ja viimein perheenlisäystä! Eilinen päivä vierähti kivasti Karvian reissulla, pieneen musta-valkoiseen tyttöseen tutustuessa. Neidillä on ikää nyt 6 viikkoa, eli joudutaan odottelemaan vielä pari viikkoa, että kuopus kotiutuu. On kyllä ihan mahdottoman herttainen tyttö! ♥

 

Pesun ja puunauksen jälkeen

Piti ottaa pari valokuvaa neidistä heti kylvyn jälkeen, kun parin päivän päästä tuo on kuitenkin taas ihan kihara ja villasukantuoksuinen. :) Meillä on tänään vielä treenit Purinan ah niin ihanalla hiekkapohjalla. Näillä keleillä treenien jälkeen on aina puoli koiraa ruskeana.. Mutta näin herttaiselta Cami näyttää vielä toistaiseksi:

Pehmoinen peti etsii uutta kotia

Meillä on kellarikomeron siivous meneillään, ja ollaan heittämässä pois aika paljon tavaraa. Mukana on myös Camin pentuaikainen peti, joka etsii nyt siis uutta kotia. Ajattelin yrittää lahjoittaa sen pois blogin kautta ennen kuin laitan huuto.nettiin tai muualle myyntiin. Eli jos tarvitset (tai tiedät jonkun, joka saattaisi tarvita) uudenveroista superpehmeää ja suloista petiä pienelle koiralle tai pennulle, niin tuon saisi hakea pois ilmaiseksi Helsingin Viikistä. :)

Pyöreä peti on tilattu aikoinaan terrieri.netistä ja se on siis oikein hyväkuntoinen, vähän ehkä mennyt ruttuun säilytyksessä. Peti on halkaisijaltaan 55 cm, mutta reuna on aika paksu, joten Cami mahtuu siihen juuri ja juuri kerälle. Tai mahtuisi, jos haluaisi käyttää petiä nukkumiseen eikä nylkytykseen. :D Sisätyyny on irrotettavissa ja pestävissä.

Vauvana Cami tykkäsi pedistään hurjasti! ♥

Operaatio valkonaama

Camin silmävuoto on ollut sairastelun jälkeen tosi runsasta, minkä huomaa vähän liiankin hyvin kun katsoo sen punaista naamaa. Joudun ihan jatkuvasti selittelemään punaposkisuuden syytä ihmisille, sen verran rajun näköiset nuo posket tällä hetkellä ovat. Ilmeisesti silmät vain ärtyivät kaikista tippakuureista ja muusta niin pahasti, että vuotavat sen takia edelleen. En keksi oikein muutakaan syytä. Ruokavalion muutoskaan ei ole parantanut asiaa yhtään.

 Vuoden takainen kuva valkonaamasta.

 Ja nykyinen punanaama.

On jo vähän ikävä sitä valkoista naamaa, mikä Camilla vielä vuosi sitten oli. Ajattelinkin yrittää vähän taas panostaa enemmän noiden silmien hoitoon, ja jos mikään ei tunnu auttavan, niin sitten ei auta muu kuin käydä taas lääkärin luona niitä näyttämässä. Olen nyt parin päivän ajan kuivaillut kostuneita silmänalusia tavallista enemmän (eli noin 10 kertaa päivässä), jotta uutta värjäytymää ei tulisi niin herkästi. Silmien huuhtomistakin pitäisi yrittää jatkaa taas ihan säännöllisesti.

Eri valossa kuvattu punanaama, jolta on juuri saksittu pois pahiten värjäytyneet naamakarvat. Ei enää yhtä punainen, mutta punainen kuitenkin. (Miten sen parta näyttääkin tässä noin kamalan pitkältä.. :D)