Sivut

lauantai 29. tammikuuta 2011

Lumilabyrintti

Lähdettiin eilen taas Päiväkumpuun iskän ja äidin iloksi, ja pikkuneiti jäi sinne vielä yökyläilemään huomiseen asti. Camille oli kolattu maailman hienoin lumilabyrintti takapihan puolimetriseen hankeen, ja siellä se innoissaan spurttaili ja maisteli pupunkakkaa.. :)








maanantai 24. tammikuuta 2011

Talvikoira



sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Synttärisankari

Ihana pieni valkoinen täyttää tänään 4 vuotta! Maailman paras pieni koira.






keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Pieni touhottaja

Maanantain agilitytreenit jäivätkin taas tällä viikolla väliin. Pikkuisella olikin sitten vielä illalla ihan liikaa energiaa, ja koska olin ehtinyt illan treeninamitkin jo sulattaa ja pilkkoa valmiiksi, päädyttiin treenailemaan tottista ja "agilityä" meidän olohuoneessa. Ei me mitään ihmeellistä opittu, mutta hauskaa oli ja saatiin pieni koira väsytettyä. :)

 Pitäiskö meidän siirtyä niihin maxi-hyppyihin..?


Kepit mallia Ikea/K-Rauta :)

maanantai 17. tammikuuta 2011

Jyväskyläilijä

Cami vietti viime viikon kanssani Jyväskylässä, missä harjoittelin tarkastuseläinlääkärin hommia teurastamolla. Ihanaa, että sain ottaa pikkuisen mukaan, siitä oli niin paljon seuraa iltaisin töiden jälkeen. :) Cami ei enää edes välitä, vaikka emäntä löyhkäisi lehmälle, sialle ja muulle mukavalle, kai nuo eläinlääkisopiskelijoiden koirat tottuu noihin tuoksuihin ennemmin tai myöhemmin. Ekojen navettareissujen jälkeen Cami käytti aina koko loppuillan epämääräiseen nuuhkutteluun, saippualla jynssäämisestä ja vaatteiden vaihdosta huolimatta.. :)



Kertailtiin reissun aikana vähän korvien käyttöä ja ohituksia lenkillä käydessä, välillä jopa ihan hyvälläkin menestyksellä. Tuli vähän takapakkia, kun yksi vastaan kävellyt koira karkasi omistajalta ja juoksi suoraan Camin luo. Vähän tuo taisi säikähtää, vaikka yritinkin hätistellä karkulaista kauemmas. Cami nyt on niin herkkis, että se muistaa kaikki jännät tilanteet vähän turhan pitkään. Äkkiä se tuosta onneksi palautui, kun en siitä isoa numeroa tehnyt. Se kuitenkin selvästi muisti tapahtuneen, kun käveltiin myöhemmin samassa paikassa.

Nyt kun ollaan oltu muutama päivä kotona, ohittelut ovat sujuneet taas vaihteeksi aika mallikkaasti. Sellaista epäkohteliasta tuijottelua kyllä esiintyy, mutta räyhäämiset on unohdettu taas hetkeksi. Nyt on vaan kaikki tiet niin kapeita lumikinosten vuoksi, niin tuo ohittelu on muutenkin jo tavallista haastavampaa.

Illalla päästäänkin taas agilitaamaan parin viikon tauon jälkeen. Innolla odottelenkin jo treenejä viimekertaisten onnistumisten jälkeen. :)


perjantai 7. tammikuuta 2011

Pieni valkoinen barffaaja

Bloggeri julkaisi tämän postauksen vahingossa jo eilen (pituutta sillä oli silloin ehkä kolme riviä..) ihanan läppärini sekoillessa hieman. Tässä olisi samainen postaus nyt kuitenkin kokonaisuudessaan. :)

Camin ruokavaliossa on tapahtunut viime aikoina aika paljon muutoksia. Vuosia kestäneen nappuladieetin jälkeen siirryimme viime syksynä vihdoin raakaruokaan. Cami on toki aiemminkin maistellut raakoja luita ja lihaa, mutta tällä hetkellä ruokavalio koostuu siis melkeinpä kokonaan raakaravinnosta. Raaka liha taskun pohjalla ei kuitenkaan houkuttele, joten nameina meillä käytetään kypsennettyjä kanansydämiä ja Natural menu –nappuloita. Myös puruluista osa on edelleen niitä nahkaisia.

Kuva täältä.

Olin ehtinyt harkita Camin siirtämistä raakaruualle jo pidempään. Se kuulosti houkuttelevalta, mutta samalla myös kovin monimutkaiselta ja työläältä, joten laiskuuttani jatkoin nappuloiden syöttämistä. Ensimmäinen varsinainen raakaruokakokeilumme tapahtui viime kesänä Camin sairastellessa. Se oli sitä aikaa, kun kortisoniannokset vain kasvoivat ja luomet olivat kamalassa kunnossa. Koska Cami oli lääkityksen ja muun takia jatkuvasti väsyksissä, halusin jollain keinolla saada Camin voinnin paremmaksi. Ajattelin, että ruokavalion muutos saattaisi jotenkin piristää sitä. Ja niin myös kävi. Cami piristyi päivä päivältä, ja luometkin olivat pikkuhiljaa lähes terveen näköiset. Olimme tosin samoihin aikoihin aloittaneet immunosuppressorilääkityksen, eli sen ja kortisonin yhteenlaskettu vaikutus oli myös melko suuri siihen aikaan. Johtuiko luomien parempi kunto lääkityksestä vai ruokavaliosta, sitä en tiedä. Piristymisen oli joka tapauksessa oltava seurausta ruuan vaihtamisesta. Pari viikkoa raakaruokaan siirtymisen jälkeen mitatut, pelottavan korkeat maksa-arvot saivat meidät kuitenkin siirtymään takaisin valmisruokaan. Maksavikaisen koiran ruokinnasta oli niin ristiriitaista tietoa tarjolla, että katsoin paremmaksi palata nappuloihin, etten ainakaan pahentaisi Camin vointia.

Tuolloin aloitimmekin sitten eliminaatiodieetin RC:n Sensitivity Control –ruualla. Halusin kokeilla, olisiko oireiden taustalla mahdollisesti ruoka-aineallergia. Mitään allergian aiheuttajaa ei kuitenkaan koskaan löytynyt, ja koska luomet paranivat ja maksa-arvotkin laskivat, pääsimme lopulta palaamaan takaisin raakaruokaan.


Raakaruoka tuntuu sopivan Camille paremmin kuin hyvin. :) En tiedä kuvittelenko vain, vai olisiko tuo pikkuinen nykyään vielä energisempi kuin aiemmin. Ulosteen määrä ainakin on vähentynyt huomattavasti ja ilmavaivatkin ovat loppuneet. Nappula-aikoina Cami saattoi myös päivystää nälkäisenä keittiössä pari tunti ennen iltaruokaa, mitä tapahtuu enää hyvin harvoin. Kai se sitten pysyy kylläisenä pidempään, ruuan maistuvuuden kanssa ei pitäisi ainakaan olla mitään ongelmia. :)

Raakaruokaan siirtyminen tapahtui meillä hyvin nopeasti, eli viimeinen nappula-ateria annettiin illalla ja ensimmäinen raaka ateria seuraavana aamuna. Näin nopeasta siirtyisestä voidaan olla montaa mieltä, mutta meillä se ainakin toimi hyvin. Ruuat meillä ostetaan Murren Murkinasta. Ensimmäiset viikot Cami totutteli uuteen ruokavalioonsa kalkkunanlihalla ja Murren kanakasvis-mixillä, ja pikkuhiljaa aloin monipuolistamaan ruokalistaa. Tällä hetkellä Camin aamiainen koostuu sian, naudan tai kalkkunan jauhelihasta, johon lisään itse tehtyä kasvissosetta ja kylmäpuristettua rypsi- tai oliiviöljyä. Iltapalaksi Cami saa useimmiten jauhettuja broilerinsiipiä, joskus myös possun kylkiluita. Kerran viikossa aamun liha-aterian korvaa jauhettu lohi, ja yhtenä aamuna viikossa korvaan puolet lihasta sian maksalla.

Ajanvieteluina meillä käytetään possun ydinluita. Niissä on sopivasti tekemistä Camin kokoiselle koiralle, eikä ole pelkoa, että isoja luunkappaleita irtoaisi aiheuttaen suolitukoksia tai muuta mukavaa. Ja nämä eivät siis ole meillä niitä raakaruokinnan ”lihaisia luita”, vaan ihan vain nakertelua ja hampaiden puhdistusta varten hankittuja. Luiden syöttäminen hirvitti hieman alussa, kun eläinlääkäreiltä kuulee aina kauhutarinoita suolitukoksista ja suolen repeämisistä. Ydinluut meillä nakerretaan aina valvonnan alla, ne polvilumpiot kun on ilmeisesti niin mukava yrittää niellä kokonaisena.. Lihaiset luut eli broitsunsiivet meillä syötetään pääsääntöisesti jauhettuina, koska Cami tykkää hotkia ruokansa. Possun kylkiluut meillä syödään toistaiseksi niin, että joku on aina pitämässä luun toisesta päästä kiinni. Sulamattoman luumassan aiheuttamat suolitukokset voi uskoakseni aika tehokkaasti ennaltaehkäistä tarkkailemalla ulosteen laatua, ja tarpeen tullen muokkaamalla ruokalistaa oman koiran ruuansulatukselle paremmin sopivaksi luiden määrää vähentämällä.


Kun suunnittelin raakaruokaan siirtymistä, laskeskelin alussa mm. kalsium-fosforisuhteita ja muiden ravintoaineiden saantia. Tämänhetkinen ruokavalio ei kuitenkaan perustu näihin laskelmiin, toki pyrin noudattamaan barffauksen perusperiaatteita. Uskon, että aikuinen terve koira voi hyvin saadessaan sille sopivaa, monipuolista ravintoa. Maksan kanssa olen kuitenkin ollut varovainen, ettei A-vitamiinin määrä kasvaisi liian suureksi. Ruuan sopivuudenhan näkee hyvin seuraamalla koiran yleistä vointia ja ulosteen laatua. Camin uloste meni etenkin alussa silloin tällöin liian jauhomaiseksi, jolloin vähensin lihaisten luiden (=broilerinsiivet) määrää, ja annoin muun ruuan lisäksi jauhettua kananmunankuorta, jotta ravinnosta saadun kalsiumin määrä ei vähenisi liikaa. Myös koiran lihomista kannattaa pitää silmällä, ihan niin kuin kuivamuonalla ruokkiessakin. Voi olla, että meiltäkin vielä joku päivä löytyy huolella väsätyt excel-taulukot, mutta ainakaan tällä hetkellä en koe niitä välttämättömiksi. Maalaisjärjellä ja koiran seuraamisella pääsee uskoakseni aika pitkälle.

Oikein toteutettuna raakaruokinta on varmasti hyvä tapa ruokkia koiraa. Se kuitenkin vaatii sen aiheeseen perehtymisen ja ehdottomasti koiran tarkkailun uuteen ruokavalioon siirryttäessä. Lisätietoa barffauksesta löytyy mm. näistä linkeistä:

Murren Murkina
Zayora´s kennel, BARF ja raakaruokinta

Ja vielä vähän aiheeseen liittyvää kirjallisuutta:

Billinghurst, Ian: Give your dog a bone
Ekblom, Malin: Koiran luonnollinen ruokinta
Lahti, Riikka: BARF - raakaruokinta käytännössä

Koiran ruokinta on aihe, josta voisi kirjoittaa romaanin. Tämä postaus käsitteli nyt lähinnä meidän omia kokemuksiamme raakaruokinnasta. Sen voi tehdä monella eri tavalla, tämä nyt on tällä hetkellä meidän tapamme. Jotain asioita postauksesta varmasti unohtui, mutta kaikkea saa toki kysyä. :) Jossain välissä olisi tarkoitus kirjoitella enemmänkin ruokintaan liittyviä pohdintoja, se nyt kuitenkin on tosi mielenkiintoinen ja paljon ajatuksia herättävä aihe.

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Ihana pieni agilitykoira!

Maanantaina oli pitkästä aikaa treenit Purinalla, kuukauden treenitauon jälkeen. Ilmeisesti pieni tauko teki taas ihan hyvää Camille, koska se oli ihan mahtava! Tehtiin pientä radanpätkää ja lisäksi erikseen keppejä ja keinua. Radalla vauhtia oli jo melkein liikaakin. Haistelusta ei ollut tietoakaan, sen sijaan Cami haki suorituksen jälkeen aina katsekontaktia, jotta olisi päässyt uudelleen esteille. :) Ihanaa! Oma pieni agilitykoirani.

Kuva: Emmi Lavikka

Radalla oli myös A-este, mitä uskaltauduttiin kokeilemaan. Yritetään kuitenkin vähän vielä varoa olkapäätä, eli alas tullessa yritän saada Camin hidastamaan niin, ettei se vyöryisi kovalla vauhdilla etukroppansa päälle. Tämä onnistuikin ihan hyvin. Yksi pieni kompastuminen sattui kuitenkin kiipeämisvaiheessa, mutta ilmeisesti ilman mitään haavereita. Vauhtia taisi vain olla vähän liikaa suoran putken jälkeen.

Keppien kanssa on tapahtunut aika hyvin kehitystä viime kuukausien aikana. "Väärältä" puolelta ohjaamista pitäisi harjoitella ja paljon, samoin oikeaa sisäänmenoa kepeille pitäisi yrittää vahvistaa vielä lisää. Aika hyvin Cami kyllä osaa jo hakea oikean välin, kunhan vain maltan ohjata sen kunnolla kepeille. Keinutreenikin sujui ihan hyvin. Joinain päivinä Cami rakastaa keinua, jolloin se suorittaa sitä myös ilman lupaa. Toisina päivinä taas keinu on ehkä maailman pelottavin asia. Ota tuosta nyt sitten selvää. Joka tapauksessa maanantaina tapahtui lähinnä tuota ensin mainittua.. :)

Nyt sitten vain lumien sulamista odottelemaan, jotta päästään treenailemaan useammin. Ehkä tuosta voisi kesään mennessä saada jopa sen pienenpienen kisakoiran. :)

maanantai 3. tammikuuta 2011

Koirajoogan alkeet

 Ylöspäin katsova koira..

 

 .. ja alaspäin katsova koira.

Eikös tämä nyt kuitenkin ole vähän tärkeämpää kuin se hihnakäyttäytymisen ja luoksetulon kertaaminen.. :)

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Kuluneen vuoden mietteitä ja suunnitelmia uudelle vuodelle 2011


Vuosi 2010 oli meille vähän erilainen vuosi. Kevät ja kesä menivät Camin sairastellessa, mikä sai meidät luopumaan hetkeksi agilitystä ja muusta intoa ja energiaa vaativista asioista. Elelimme Camin ehdoilla, eli päivät täyttyivät usein pitkistä rapsuttelu- ja hellimistuokioista ja pienistä leikkihetkistä. Toivottiin parasta, mutta samalla oli myös varauduttava siihen, että toipumista ei ehkä tapahtuisikaan. Taisin vasta noihin aikoihin tajuta, miten paljon tuo pieni karvapallo minulle merkitseekään. Luomet alkoivat kuitenkin pikkuhiljaa parantua ja koira piristyä, ja lopulta saimme tietää myös maksan olevan kunnossa. Elämä jatkui kuten ennen, tai ainakin melkein.. :)

Cami on aina ollut luonteeltaan maailman omapäisin pieni koira. Kevään ja kesän aikana sen käytöstä katsottiin paljon sormien läpi, sehän oli sairas ja niin kovin reppana.. Nykyään meiltä sitten löytyykin kiukutteleva ja edelleen rajojaan testaileva neiti, joka tykkää mm. räyhätä vieraille ja isoille koirille aina silloin tällöin. Myös valikoivaa kuuloa ilmenee aina välillä. Olen jaksanut  puuttua tähän remmiräyhäongelmaan ihan kunnolla vain ajoittain, joten mitään kovin suurta muutosta asian suhteen ei yllättäen ole tapahtunut. Voisin ehkä näin uuden vuoden kunniaksi ihan oikeasti tehdä asialle jotakin, eli siis napata vanha kunnon Pet corrector ja kasa herkkuja mukaan lenkille joka kerta, eli myös niille aamu- ja iltapissoille. Myös luoksetulon kanssa pitäisi tehdä uudestaan töitä, sillä ennen niin varmat luoksetulot ovat olleet viime aikoina kaikkea muuta kuin varmoja.


Camin ruokavalio koki syksyllä täydellisen muutoksen, kun nappuloista vihdoin luovuttiin ja siirryttiin raakaruokaan. Uusi ruokavalio tuntuisi sopivan Camille hyvin ja maistuvuus nyt on ihan omaa luokkaansa, joten paluuta entiseen tuskin enää tapahtuu. Tuosta ruokapuolesta voisinkin ehkä tehdä ihan oman postauksen jossain välissä.

Agilityä jatkettiin syksyllä uudella innolla, ja pienistä ongelmista huolimatta syksyn treenit ovat olleet aivan mahtavia ja kehitystäkin on alkanut taas tapahtua. Camin olkapääongelmatkin ovat kadonneet, eli keväällä ehkä uskaltaudutaan taas A-esteelle ja korkeammille hypyille. Keinu ja kepit pitäisi saada vielä vähän varmemmiksi, ja ohjaustreeniä pitää tehdä ja paljon. Keväällä olisi sitten tarkoitus käydä pitkästä aikaa möllikisoissa ja viimeistään loppukesästä kokeilla myös niitä ihan oikeita kisoja. Iiks!


Olisi kiva aloittaa myös joku uusi harrastus, mutta saa nyt nähdä miten aika riittää. Tokokärpänen on päässyt pitkästä aikaa puraisemaan, ja rallytoko kuulostaisi sekin kieltämättä tosi hauskalta. Voi kuitenkin olla, että keskitytään agilityyn ja ihan vain iloiseen yhdessäoloon. Stressiä tuosta harrastamisesta ei kuitenkaan viitsitä ottaa. :)