Luento raakaruokinnasta

Raakaruokinnasta kiinnostuneille lukijoille vinkkinä, että Koiran luonnollinen ruokinta -kirjan kirjoittanut Malin Ekblom luennoi koiran raakaruokinnasta Keravan opistolla 16.4. Luento on tarkoitettu niille, jotka ovat tutustuneet aiheeseen hieman jo entuudestaan, eli ihan perusasioita ei käydä enää läpi. Kahden tunnin luento maksaa 5 euroa per naama, eli ei mikään paha hinta. :)

Lisätietoa luennosta löytyy täältä.

Meidän pieni raakaruokailija :)

Aamukävelyllä

Heräiltiin tänään jo hyvissä ajoin, vaikka mun työt alkaa vasta kahdeltatoista. Joskus on kiva heräillä kaikessa rauhassa, ja ihan vain olla ja ihmetellä muutama tunti ennen töihin lähtemistä. Aamukävelylle suunnattiin jo puoli kahdeksan jälkeen, ja ulkona oli aivan mahtava ilma. Juuri ja juuri pakkasta sen verran, ettei lenkkipoluilla tarvinnut kastella tassuja, ja aurinkokin paistoi jo mukavan lämpimästi. Lisää näitä aamuja. :)

Leikkimässä

Pentusen toipumista odotellessa on mukava selailla vanhoja riehumiskuvia. Ennen leikkausta käytiin joka päivä pitkillä lenkeillä nauttimassa auringosta. Muistettiin ottaa kamerakin mukaan parina päivänä. :)

Vauhtia oli hirmuisesti, mutta malttoi se välillä vähän poseeratakin. ♥

Ajatuksia koiran ruokinnasta

Olen luvannut kirjoitella tänne ajatuksiani koiran ruokinnasta, joten tässä olisi vihdoin pientä pohdintaa. Viime vuosien aikana kiinnostukseni koiran ruokintaa kohtaan on kasvanut aika huimasti, ja huomaan yhä useammin lueskelevani netistä tai kirjoista ruokintaan liittyvistä asioista. Ruokavaliot tuntuvat olevan arka aihe sekä koira- että ihmispuolella, ja mielipiteitä löytyy laidasta laitaan. Seuraavassa tekstissä on hieman omia näkemyksiäni asiasta. Ehkäpä tosin hieman barf-painoitteisesti. :)

Meillä asuu kaksi raakaruokaa syövää koiraa. Cami on syönyt ruokansa raakana syksystä 2010 lähtien ja Jemmakin jo lähemmäs vuoden päivät. Camin syömisistä kirjoittelinkin jo aikaisemmin täällä. Jemman oli tarkoitus syödä nappulaa vuoden ikään asti, ja siirtyä vasta sitten raakaruokaan, mutta toisin kävi. Raakaa lihaa ja luita se sai toki maistella jo alusta asti, mutta täydellinen siirtyminen raakaruokaan tapahtuikin alkuperäisistä suunnitelmista huolimatta jo Jemman ollessa vajaan neljän kuukauden ikäinen. Nappula-aikana Jemmalla oli usein enemmän tai vähemmän vatsa löysällä, eikä sopivaa nappulaa tuntunut löytyvän. Ruuan antaminen kokonaan raakana houkutteli, joten aloin selvitellä pennun barffausta hieman enemmänkin. Useiden positiivisten kokemusten rohkaisemana siirsin tuon barffille kertaheitolla.

Pennun barffaaminen jännitti toki alussa, ja laskeskelin alkuun kalsium-fosforisuhteita, vitamiinien saantia ym. enemmän kuin Camin kanssa koskaan. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin uskoa siihen, että Jemma saa kyllä kaiken tarvitsemansa antamastani ruuasta. Onhan se kuitenkin luonnollista ravintoa koiralle. Kun katson tuota koiraa nyt, koen onnistuneeni paremmin kuin hyvin. Jemmasta on kasvanut oikein sopusuhtainen ja lihaksikas nuori neiti. :)

Osa tutuistamme on ihmetellyt, kuinka uskallan jättää teollisen ruuan pois, koska niissähän on kuitenkin kaikki koiran tarvitsemat ravintoaineet oikeissa suhteissa. Kuinka moni koiranomistaja laskee omat tai lapsensa syömiset mikrogramman tarkkuudella? Jos koira syö monipuolisesti ravintoa, joka on sille luonnollista, ruokinnassa voidaan tuskin mennä kovin pahasti metsään. Ei se koiran ruokinta voi mitään tähtitiedettä olla. Sitä paitsi vaikka tietäisimmekin mikrogramman tarkkuudella, mitä koiralle annettu ruoka sisältää, emme kuitenkaan voi tietää, minkä verran siitä imeytyy koiraan. Koirat ovat kuitenkin yksilöitä, minkä lisäksi monet ravintoaineet vaikuttavat enemmän tai vähemmän toistensa imeytymiseen.

Tulevana eläinlääkärinä minua kiinnostaa luonnollisesti myös ruokinnan vaikutus sairauksien ennaltaehkäisyyn. Kirjoitan tällä hetkellä lisensiaatin tutkielmaa pennun ruokinnan vaikutuksesta atopian ja allergian kehittymiseen koiralla. Tutkielma perustuu laajaan kyselytutkimukseen, ja alustavat tulokset viittaisivat siihen suuntaan, että kuivamuonaa pentuna syövät koirat kutisevat aikuisena enemmän. Mitään suoria johtopäätöksiä tästä ei voida tietenkään vetää, koska ruokinnan lisäksi myös monella muulla tekijällä on vaikutusta kutinan kehittymiseen, eikä käyttämäni aineisto ole ihan niin käyttökelpoinen kuin olisin toivonut. Aihetta olisi kuitenkin syytä tutkia lisää. Ihmispuolella puhutaan paljon hygieniahypoteesista, jonka mukaan liian puhtaassa ympäristössä elävät, liian puhdasta ruokaa syövät lapset kärsivät enemmän allergioista. Miksei tämä voisi päteä myös steriiliä teollista ruokaa syöviin koiranpentuihin?

Vaikka meillä ei syödäkään teollista ruokaa, en silti väitä sen olevan välttämättä pahaksi koiralle. Jos koira kestää ruuan sisältämät lisäaineet ja viljat, eikä ole allerginen esimerkiksi varastopunkeille, niin miksei se voisi pärjätä myös nappulalla. Uskon, että koira pärjää hyvin monenlaisella ruokavaliolla, vaikkei se olisikaan koiralle aina se kaikista optimaalisin. Moni koira elää syömällä ruuantähteitä, mutta voi silti ihan hyvin. Camikin tuli ihan hyvin toimeen nappulalla ensimmäiset 3,5 vuotta, mutta mielestäni se voi paljon paremmin syödessään ruokansa raakana. Jos omistaja ei ole valmis perehtymään lainkaan koiran ruokintaan, on nappula ehkä turvallisempi vaihtoehto koiran kannalta. Teollisten ruokien laaduissa voi kuitenkin olla suuriakin eroja, joten luonnollisesti se ruokasäkki kannattaisi valita sieltä hieman laadukkaammasta päästä. Itse en ehkä lähtisi ruokkimaan koiraani ruualla, jonka ainoana proteiininlähteenä toimii höyhenjauho.

Eläinlääkäreiden suhtautuminen raakaruokintaan tuntuu olevan lähes poikkeuksetta kielteinen. Koulussa luennoilla saa vähän väliä kuulla, kuinka barffaavat koirat kärsivät tukoksista ja suolen repeämistä. Kasvuhäiriötkin ovat kuulemma palanneet pitkän tauon jälkeen jälleen eläinlääkäreiden riesaksi barffauksen "tultua muotiin". Joskus tuntuu, että on vaikeaa olla eri mieltä. Huomaan usein jättäväni tarkoituksella mainitsematta omien koirieni ruokavalion keskustellessani eläinlääkäreiden kanssa. Olen toki itsekin sitä mieltä, että koiran kuin koiran voi saada rikki barffaamalla. Se suoli voi ihan oikeasti mennä tukkoon, jos koira ei pysty sulattamaan sille syötettyä luumäärää. Tosin sen saman suolen voi tukkia moni muukin asia.

Kysyessäni eläinlääkäreiltä syytä negatiiviseen asenteeseen barffausta kohtaan, vastauksena on usein tiedon puute. Eläinlääkäreiden koulutusohjelma sisältää tällä hetkellä vain muutaman tunnin luennot koiran ruokinnasta, ja niistäkin osan luennoi koiranruokafirman edustaja. Meillä oli toisena opiskeluvuotena lyhyet luennot sekä koiran että kissan raakaruokinnasta, mutta käsittääkseni näitä luentoja on pidetty vasta muutaman vuoden ajan. Suurin osa jo valmistuneista eläinlääkäreistä ei siis ole kuullut sanaakaan raakaruuasta opiskeluaikoinaan. Sen sijaan moni tuntee suurimpien ruokafirmojen erikoisruuat paremmin kuin hyvin. Niitähän on sitten helppo suositella koiralle kuin koiralle.

Mutta entä jos asiakas ei haluakaan ruokkia koiraansa teollisella ruualla. Syynä voi olla koiran allergia tai vaikka omistajan halu kokata omalle koirallensa. Monella eläinlääkärillä menee sormi suuhun, kun omistaja kysyy apua koiransa ruokinnassa ja teolliset ruokapussukat ovatkin kokonaan poissuljettu vaihtoehto. Kaikilla eläinlääkäreillä ei ole omakohtaista kiinnostusta ravitsemusasioihin, ja silloin onkin turha odottaa mitään yksityiskohtaisia ruokintaohjeita. Mutta olisihan se silti ihan mukavaa, jos eläinlääkäriltä olisi mahdollista saada edes jotain vinkkejä. Juttelimme joskus opiskelukavereideni kanssa siitä, kuinka kätevää olisi, jos eläinlääkäreillä olisi omistajille jaettavia pieniä tiivistelmiä koiran ruokinnan perusteista, ja se sisältäisi myös nämä kaivatut raakaruokinnan perusperiaatteet sekä vinkkejä laajempaan tiedonhakuun. Tämä ei vaatisi eläinlääkäriltäkään sen suurempaa aiheeseen perehtymistä.

Vaikka uskonkin raakaruokinnan positiivisiin vaikutuksiin, en silti väitä sen korjaavan kaikkia sairauksia ja pelastavan maailmaa. Uskon että siitä voi olla apua muun muassa allergioissa sekä hammaskivi- ja anaalirauhasvaivoissa, mutta mikään ruokavalio ei tietenkään suojaa koiraa kaikilta sairauksilta. Tällä hetkellä tuntuu, että raakaruokintaa on helppo puolustaa, koska omat kokemukseni siitä ovat niin positiivisia. Meillä on kuitenkin raakaruokailtu vasta melko lyhyen aikaa, joten aika näyttää, mitä tulen lopulta suosittelemaan asiakkailleni eläinlääkäriksi valmistuttuani. Aion joka tapauksessa jatkaa aiheen opiskelua edelleen, koska tämä nyt vain sattuu olemaan mielestäni ihan hurjan mielenkiintoinen aihe. :)

Kuvat lainattu täältä: 1, 2, 3.

Jemman niksipirkka

Jemma tulee hyvin toimeen kaulurinsa kanssa. Tassutulehdusten vuoksi se on joutunut käyttämään kauluria jonkin verran, ja nykyään se hyväksyy kaulurinsa jo tosi hyvin. Toki kauluri voi olla myös hyödyllinen kapistus. Jemman mielestä ainakin. Kauluriahan voi käyttää ulkona lumilapiona (tai vaihtoehtoisesti kakkalapiona..) tai siihen voi halutessaan keräillä erilaisia kiviä. Sisällä se puolestaan toimii tosi kätevänä telineenä leluille, jos vaikka haukotus yllättää kesken leikin. :)

Meillä kauluri kulkee nykyään nimellä avaruuskypärä. Jemma kuvittelee ihan varmasti olevansa astronautti tai jotain kaulurinsa kanssa, ei kai se muuten olisi niin onnesta soikeana aina kauluria pukiessa. Höntti. :)

Toipilas

Pieni portugalilainen riiviökoira kävi eilen Mevetissä steriloitavana. Pienenpienten portugeesivauvojen tassujen töminää ei siis tulla kuulemaan tässä talossa. Nisäkasvainriskin vähenemisen vuoksi halusin leikkauttaa tuon jo ennen toisia juoksuja, ja asian kanssa alkoi tulla vähän turhan kiire, kun jouduin siirtämään leikkausaikaa jo kerran koirien vatsataudin vuoksi. Nyt leikkaus on kuitenkin onnellisesti ohi, ja koira on kotona toipumassa. Jemma kotiutui eilen alkuillasta, piippaili yön aikana satunnaisesti, ja näytti vielä aamulla tältä:

Nyt neiti on kuitenkin omasta mielestään levännyt jo tarpeeksi, ja sen riehumista saa jo ihan tosissaan estellä. Tyyppi loikkii jättimäisiä loikkia kielloista huolimatta, touhottaa kotona kuin mikäkin ei-toipilas ja heiluttaa häntää niin että koko koira heiluu mukana. "Ja sitten kaksi viikkoa rauhallista hihnalenkkeilyä." Joo apua. Tänään suuhun eksyi jo kaukosäädin, ja pelkään ihan tosissani meidän huonekalujen puolesta, kun mun koulu jatkuu taas ensi viikolla. Kongit ja aktivointipelit on otettu aktiiviseen käyttöön, kuten myös kasa puruluita ja tyhjiä maitotölkkejä ja muuta askarreltavaa.

Eilen napattiin myös viralliset röntgenkuvat samassa rauhoituksessa, ja ihan hyvältähän ne neidin nivelet näyttivät. Alustava arvio kummastakin lonkasta oli B (Kennelliiton virallinen lausunto voi toki poiketa siitä), ja kyynärät ja selkä olivat myös terveen näköiset. Tämännäköiset lonkat neitoselta löytyi:

Vinkkinä vielä tuleville kollegoille: röntgenkuvia otettaessa ei ole kovin reilua omistajaa kohtaan todeta "no kyllähän se siis näillä lonkilla pärjää.. (tässä vaiheessa omistaja miettii jo mahdollisia korjausleikkauksia ja akupunktiohoitoja) .. kyllä nämä varmaan B:t on". Tai vaihtoehtoisesti "hei sillähän on muuten kahdeksan lannenikamaa... (ai senkö takia se peitsaa??) ..eikun ootas, mä taisin laskea väärin". Hieman turhan jännittäviä hetkiä siinä röntgenkuvien kehityskoneen äärellä tälle hermoilevalle koiranomistajalle. Onneksi Jemma todettiin lopulta täysin harrastuskelpoiseksi koirayksilöksi. Emäntä on siis enemmän kuin tyytyväinen tuloksiin ja alkaa nyt raahata pentusta mukaan agitreeneihin vielä entistä useammin. :)