Sivut

torstai 22. joulukuuta 2011

Ihanaa Joulua!

Jouluinen tonttukuva jäi ottamatta tältä vuodelta, eikä ulkonakaan ole kovin jouluisia maisemia. Tyypit yrittivät siitä huolimatta poseerata parhaansa mukaan. :)

Ihanaa Joulua kaikille blogimme lukijoille!



toivottavat Cami, Jemma ja Anne

tiistai 20. joulukuuta 2011

Hammaslääkärissä

Pieni valkoinen piipahti tänään työpaikallani hampaiden puhdistuksessa. Oli kieltämättä aika jännää, kun siinä pöydällä makasikin oma koira vieraan koiran sijaan. Putsasin hampaat ultraäänellä, ja Cami oli toimenpiteen ajan tipassa ja suonensisäisessä anestesiassa. Tarkistin ehkä noin tuhat kertaa, että tyyppi hengittää vielä ihan normaalisti. Ihan tosi stressaavaa puuhaa.

Tämä oli Camin ihan ensimmäinen hammaskivenpoisto, ja siihen (ja koiran kokoon) nähden hammaskiveä oli mielestäni aika vähän. Suurin osa oli hampaiden sisäpinnoilla, jonne on vaikea päästä harjan kanssa. Hampaat olivat muutenkin ihan hyvässä kunnossa lievää ientulehdusta lukuun ottamatta. Nyt pitäisi vielä vähän tsempata sen harjailun suhteen, niin ehkä jatkossa välttyisimme näiltä tylsiltä (ja niin kovin turhilta) toimenpiteiltä.


Nyt pikkuinen nukkuu tyytyväisenä tuolla sängyllä vällyjen alla. Camin mielestä rankinta koko jutussa taisi olla se, että aamiainen jäi tänään väliin. Huomenna taitaa siis olla edessä tupla-aamiainen. :)

tiistai 6. joulukuuta 2011

Talvi tuli

Tänään saatiin vihdoin ja viimein ihan vähän lunta myös tänne Helsinkiin. Tosin näillä keleillä se taitaa sulaa pois melkein saman tien. Joku pieni portugalinvesikoira oli joka tapauksessa asiasta hyvin innoissaan ja sai aikamoisia riemuhepuleita pitkin päivää. :) Valitettavasti kamera ei onnistunut tallentamaan yhtäkään näistä hepuleista.




sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Doboilua

Kävin tänään pyörähtämässä Voittaja-näyttelyssä ihastelemassa kaikenkokoisia ja -näköisiä koiria ja ostelemassa koirajuttuja. Mukaan tarttuikin mm. kauan kaipaamani Berran treeniliivi (kiitos vain Ville aikaisesta joululahjasta!) sekä läjä puruluita ja muuta pientä. Kassiin meinasi eksyä lisäksi jumppapallo Jemmalle. :) Kyseessä oli siis Koirakoulu Kompassin esittelemä Dobo-fysiopallo, jonka avulla voidaan mm. kehittää koiran tasapainoa ja vahvistaa syviä lihaksia. Pallon käyttöä eli Doboa meille esitteli nuori beauceron-rotuinen koira, joka selvästi nautti pallon päällä "jumppaamisesta". Ideana Dobossa on, että koira tekee pallon avulla erilaisa tasapaino- ja venytysharjoituksia, ja pallohan toimii samalla omistajan jumppapallona. Näytti kieltämättä aika hauskalta. Ja siltä että meidän Jemppu saattaisi vähän tykätä siitä. :) Ikioma pallo olikin jo varattuna meille, mutta päätin sitten kuitenkin jättää sen ostamatta. Sen sijaan haaveilen nyt samaisen koirakoulun järjestämästä Dobo-kurssista, jonka jälkeen voisin sijoittaa siihen omaan palloon, mikäli jäädään koukkuun Doboiluun. Keväällä kursseja pyörisi näköjään useampikin. Toisaalta Camikin saattaisi kyllä tykätä lajista, joten ehkäpä yritän ihan suosiolla puhua Villen ympäri, jotta voidaan osallistua sitten kaikki neljä tuolle kurssille. :)

Kuva täältä. 

Ainiin, meidän seuraava koira on kuulemma beauceron, sellainen harlekiini-värinen. No, jos tuo sen ihan itse kasvattaa ja sen kanssa harrastaa, niin tervetuloa vaan.. :)

perjantai 2. joulukuuta 2011

On ne söpöjä

maanantai 28. marraskuuta 2011

Koiranpentu harrastaa

Jemmasta on kasvamassa aivan mahtava harrastuskaveri! Se rakastaa kaikenlaista yhdessä tekemistä, ja sitä voi palkata namien lisäksi yhtä hyvin myös leikillä tai vaikka pelkillä kehuilla. Sille kun jo tekeminen itsessään on niin kovin palkitsevaa. :) Vaikka koulukiireet ja niistä seuraava väsymys rajoittavatkin tällä hetkellä aika paljon meidän yhdessä touhuamista, niin ollaan me sentään jotain ehditty viime viikkojen aikana puuhaamaan.


Tottistreeneissä Jemma käy joka keskiviikko harjoittelemassa ihan arkisia asioita ja kilpatokon alkeita. Kotona meillä on tällä hetkellä työn alla kaunis perusasento, ja noudon alkeita olen myös alkanut tuolle naksuttelemaan. Agitreeneihin Jemma on päässyt mukaan nyt parikin kertaa, ja se on ollut ehkä maailman taitavin pentu! Ollaan tehty ihan simppeleitä pieniä harjoituksia, ja Jemma on malttanut jopa keskittyäkin yllättävän hyvin. Putki on sen mielestä maailman paras asia, ja mutkaputkeen lähettäminen alkaa sujua jo ihan mukavasti. Olen palkannut Jemmaa paljon ihan perushypyistä riman ollessa ihan minikorkeudella, ja takaakiertoa ja muuta pientä ollaan myös kokeiltu ihan esteilläkin. Noita ohjauskuvioita olisi kyllä edelleenkin tarkoitus harjoitella lähinnä agikentän ulkopuolella, jotta vältettäisiin pahimmat virheet ja turhautumiset niillä varsinaisilla esteillä.


Jemma pääsi jokin aika sitten myös ensimmäistä kertaa raunioradalle kokeilemaan ihmisten etsintää erilaisista piiloista ilmavainua käyttäen. Eikä varmasti jäänyt viimeiseksi kerraksi, sen verran tykästyttiin lajiin kumpikin. :) Jokainen koira pääsi vuorollaan etsimään raunioista muutamia maalimiehiä (= muita samoihin treeneihin osallistuneita), ja kaikki koirat hoksasivat tosi nopeasti, mistä oli kyse. Jemma rakastaa ihmisiä niin paljon, että ihmisten etsiminen oli sille tosi mieluista puuhaa. Eihän se höpsö onnistuessaan muistanut edes aina ottaa namipalkkaa maalimieheltä, niin riemuissaan se asiasta oli. :) Ehdottomasti mennään raunioille toistekin! Harmi vain että noiden pk-lajien harrastaminen on niin aikaavievää, muuten hakisinkin varmaan johonkin haku- ja raunioryhmään tuon kanssa. Useamman tunnin treenit pari kertaa viikossa ovat kuitenkin tällä hetkellä valitettavasti ihan mahdoton ajatus. No, ehkä me vielä joskus.. :)

lauantai 5. marraskuuta 2011

Heipat leijonalle


Nyt se on sitten tehty: pentunen on kalju. Silloin kun tuo tuli meille, päätin jo etten ala tappelemaan takkujen kanssa turhaan, vaan ajelen turkin pois kun pentukarva alkaa vaihtua. Se ei vain ollutkaan ihan niin helppoa kuin luulin. Siis se henkinen puoli siinä parturoinnissa. Jemmahan trimmattiin ekan kerran leijonaksi jo paljon ennen luovutusta, eli siis tosi pienenä. Ja tykkäsin siitä trimmistä ihan hirmu paljon. Ja niin tykkäsi moni muukin, Jemman pehmoinen turkki keräsi aina paljon kehuja ihan vierailtakin ihmisiltä. Ajattelin, ettei Jemma ole enää se sama Jemma ilman turkkiansa. Se kun vaikuttaa niin paljon koiran koko olemukseen, ja etenkin sen ilmeisiin. Sen vuoksi jaksoin tapellakin niiden takkujen kanssa aika pitkään. Mutta se aika, jonka kulutin turkinhoitoon joka viikko, tuntui vain kasvavan koko ajan, joten pari päivää sitten annoin periksi. Ja lopputulos näkyy näissä kuvissa. Voi kuinka ikävöinkään sitä tuulessa hulmuavaa leijonaa, joka edellisen postauksen kuvissa vielä kirmailee..


Kestää todennäköisesti pieni ikuisuus, että totun pentusen uuteen ulkomuotoon. Sen lisäksi mulla on koko ajan hirveä tarve selitellä päätöstäni, etenkin itselleni. Totuus kuitenkin on, että pitkien koulupäivien ja päivystysten ja satunnaisten työvuorojen vuoksi mulla on vapaa-aikaa tällä hetkellä ihan liian vähän. Vapaapäiviä on yleensä yksi (tai ei yhtään) viikossa, ja niinä harvoina vapaapäivinä touhuan Jemman kanssa mieluummin jotain ihan muuta kuin selvittelen takkuja ja pesen ja föönaan sitä. Se kun ei enää ollut mikään tunnin tai parin projekti, vaan vei aika paljon enemmän aikaa tuolla takkuuntumisvauhdilla. Eikä se kerta viikossa tuntunut sitä paitsi enää edes riittävän pitämään takkuja poissa, eli vieläkin tiheämmät pesuvälit olisivat ehkä olleet tarpeen. Enkä halua edes ajatella tulevaa talvea loskalammikoineen, Jemmahan aikoo todennäköisesti kylpeä niistä jokaisessa..

Kyllä me aiotaan se turkki vielä takaisin kasvattaa. Odotellaan vain että pahin takkukausi menee ohi. Nyt keskitytään vaan siihen muuhun yhdessä tekemiseen, kun ei tarvitse enää turkinhoitoa harrastaa. Metsälenkit, agility ja tottis, täältä tullaan. :)


 

perjantai 28. lokakuuta 2011

Meidän lokakuu

Meidän lokakuu on sisältänyt paljon pitkiä lenkkejä kauniissa säässä, hurjasti onnistuneita agilitytreenejä pienen valkoisen kanssa sekä aivan ihania hetkiä nopeasti kasvavan pentusen kanssa. Koulu on vienyt ihan liikaa aikaa viimeisten viikkojen aikana, mutta koirien kanssa ollaan yritetty siitä huolimatta touhuta mahdollisimman paljon.




Jemma on joutunut ulkoilemaan remmissä viimeiset pari viikkoa, kun se aloitti nyt ensimmäiset juoksunsa. Se on tottunut juoksemaan vapaana päivittäin, ja siitä kyllä huomaa, miten paljon se juoksemista jo kaipailee. Tyttö on ollut onneksi ihan oma itsensä juoksujen ajan, energiaa ainakin riittää ihan yhtä paljon kuin ennenkin. :)




Cami on alkanut ottamaan ihan tosissaan tuon meidän agilityharrastuksen. Meidän viikottaiset treenit alkoivat taas syyskuussa, ja tuo kiitää radalla pää viidentenä jalkana joka treeneissä. Vauhtia on jo niin paljon, että joudun välillä ihan tosissani juoksemaan, että pysyn tuon pienen pikajuoksijan matkassa. :) Motivaatiokin on ollut ihan kohdillaan, sekä koiralla että emännällä, ja Cami on seurannut ohjaustani tosi kivasti. Aina silloin kun ohjaan oikein. ;) Se edelleenkin nipottaa jokaisesta virheestä, jonka radalla teen, mikä on toisaalta ihan hyväkin, koska palaute omista virheistä on toki aina tervetullutta.

Jemman kanssa agilityharrastus on vielä ihan alkutekijöissään. Ohjauskuvioita ollaan harjoiteltu jo jonkin aikaa, mutta esteitä ei olla käyty ihmettelemässä ollenkaan viime kevään jälkeen. Silloinhan tuo pääsi kokeilemaan putken läpi juoksemista ja tuntui tykkäilevän siitä ihan hirmuisesti. Ajattelin viedä tuon tutustumaan esteisiin lähemmin vasta keväällä. Sitä ennen olisi tarkoitus harjoitella lisää ohjausta ulkona puiden ja tolppien avulla, ja alkaa harjoitella niitä kontaktejakin vähän ahkerammin. Jemman pitäisi harjoitella myös jonkinlaista itsehillintää ja rauhassa odottamista. Se ei voi sietää sitä, että treenaan Camin kanssa, jos se on itse paikalla. Se on ehkä maailman mustasukkaisin koiranpentu, enkä ole voinut kuskata sitä mukana hallillakaan sen vuoksi. Se kun osaa huutaa halutessaan ihan hirveän lujaa ja kiskoisi varmaan hallia rakenteet hajalle, jos erehtyisin sitomaan sen hallin seinään odottamaan. Kunhan se saisi nyt nuo juoksunsa päätökseen, niin voisin joskus mennä ihan vain Jemman kanssa kahdestaan hallille ja naksutella kauniista käytöksestä. :)





sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Rannassa

Ollaan asuttu Viikissä kohta kolme vuotta, ja olen käynyt ihan lähellä sijaitsevalla, aivan mahtavalla  rantakalliolla kaksi (!) kertaa. Toinen näistä kerroista oli tänään. Lenkkeillään näköjään ihan väärissä paikoissa. No, jatkossa lupaan muistaa nauttia näistä ihanista maisemista vähän useammin. Suunniteltiinkin jo pientä eväsretkeä kyseiseen paikkaan ensi viikolle. :)






tiistai 13. syyskuuta 2011

Meidän rimpula

Jemma kävi pyörähtämässä pentunäyttelyssä muutama viikko sitten. Pitihän sitä kokeilla, vaikka en tuota ihan näyttelykoiraksi ottanutkaan. Näyttelyt eivät ole koskaan olleet se mun juttu, tykkään enemmän muunlaisista koiramaisista harrastuksista. Voisin kirjoittaa romaanin siitä, miten koiranäyttelyt ovat pilanneet ison osan koiraroduista ja miksi jokaisen rodun sisällä pitäisi olla paljon enemmän ulkonäöllistä vaihtelua. No, käytiin me kuitenkin siellä kehässä pyörähtämässä. Olin kai hieman utelias. Ja tiesin myös, että Jemman ihana kasvattaja näkisi tuon ipanan mielellään kehässä ainakin kerran. :)


Tuomari oli tyttösestä tätä mieltä:

Feminiininen, mittasuhteiltaan oikea. Oikealinjainen ja -ilmeinen pää. 
Ohut, laiha kaula. Matala, litteä runko. Niukat raajojen kulmaukset. 
Vapaat, suora-askeliset liikkeet. Oikealaatuinen karvapeite.

Pentunen oli siis vähän liian rimpula tuomarin makuun. Aikamoiset mörssäritytöt meidän kehässä lopulta sijoittuivatkin. Ilmeisesti tuommoisen pienen 7 kk ikäisen pennun pitäisi näyttää nykyään jo täysin valmiilta. Aika hassua. Jemma käyttäytyi kehässä yllättävän nätisti siihen nähden, miten vähän oltiin harjoiteltu kehäkäyttäytymistä. Eli ylpeä siitä sai joka tapauksessa olla. :)

Kivointa päivässä oli se, että nähtiin paljon Jemman sukulaisia: kehässä olivat Jemman lisäksi siskot Malla ja Madde, ja lisäksi Jemman veljet Goya ja Gunnar olivat paikalla ihmettelemässä, kuten myös pentusten isä Charlie. Ja tietenkin kasvattajamme Päivi. Kehän jälkeen riehutettiin koiria vielä Siltamäessä, jonne saapui riehumaan muiden lisäksi vielä Gamma-siskokin. Aikamoinen sukukokous!

Jemma vaihtoi vapaalle saman tien ja otti mutakylvyn. :)

Samoin teki Madde..


Goyan kanssa oli parhaat painit!

Malla ja Gunnar

maanantai 29. elokuuta 2011

Vieras


Tämmöinen pikkuneiti ilmestyi meidän parkkipaikalle viime viikolla. Ilman omistajaa tai kaulapantaa. Ehkä maailman herttaisin tyyppi, tuli syliin pussailemaan ja oli heti niin kaveria Jemman kanssa. Jopa maailman epäsosiaalisin Cami tykästyi siihen! Mun piti viedä se löytöeläintalolle, mutta löysinkin ihan sattumalta neitosen katoamisilmoituksen yhdeltä koirafoorumilta. Harmi, olisin voinut ottaa sen meidän lauman jatkeeksi. No ei, hyvä vaan että tyttö pääsi pian takaisin omaan kotiin. :) Kiitos ikimuistoisesta vierailusta pieni koira, ehkä nähdään vielä!

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Ihan terve se jo on!


Silmähaavoista kärsinyt pieni valkoinen siis. :) On ollut siis jo jonkun aikaa, vaikka en ole ehtinyt sitä täällä hehkutella. Ai miksikö puhun haavoista monikossa? Koska myös toinen silmä alkoi rähmiä juuri ennen kontrollikäyntiä. Ei ollut itku kaukana, kun siitäkin löydettiin haava. Se oli kuitenkin onneksi sen verran pienempi, että parani pelkillä tipoilla. Ja nyt silmät ovat siis taas täysin terveet. Ihanaa!



tiistai 26. heinäkuuta 2011

Pieni valkoinen sairastaa jälleen

Olin tosiaan viime viikolla Amsterdamissa lomailemassa koirien ollessa Päiväkummussa hoidossa. Perjantai-aamuna vanhempani soittivat ja kertoivat Camin vasemman silmän olevan jonkinlaisen eritteen peitossa. Neiti lähtikin sitten Mevetin päivystykseen saman tien. Meni hetki, ja puhelin soi uudestaan. Camin silmässä oli puoli senttiä pitkä, syvä haava, jonka paikkaamista varten Cami oli nukutettava.

Päivystyksessä oli onneksi hiljaista, joten Cami pääsi saman tien paikattavaksi. Narkoosi ja koko toimenpide sujuivat onneksi hyvin. Palasimme Suomeen seuraavana yönä, ja otimme taksin suoraan Päiväkumpuun, missä pieni valkoinen juoksikin meitä vastaan unisena, mutta häntä vispaten. :) Koska haava oli niin syvä, että se ulottui ilmeisesti värikalvoon asti, silmän päälle ommeltiin vilkkuluomi suojaamaan silmää. Haavan päälle laitettiin acell-kiekko, joka tehostaa uusien solujen kulkeutumista vauriokohtaan ja nopeuttaa siten paranemista. Tikit poistetaan ensi viikon keskiviikkona, ja samalla nähdään, miten sarveiskalvo on lähtenyt paranemaan.


Onhan tuo vähän hurjan näköinen paikatun silmänsä kanssa, mutta eipä se tunnu paljon menoa haittaavan. Cami on ollut tosi pirtsakka lauantaiaamusta lähtien, eikä ole moksiskaan yksisilmäisyydestään. Se oli kotona viikonlopun yli, mutta lähti eilen takaisin Päiväkumpuun toipumaan. Tuo pikkusisko kun saattaisi koheltaa silmän uuteen uskoon alta aikayksikön. Alla on pari kuvaa, jotka sain potilaasta eilen sähköpostilla. Hyvinhän se näyttäisi olevan toipumassa. :)


sunnuntai 17. heinäkuuta 2011