Juhannuskoiria

Vietimme juhannusta perinteisesti Päiväkummussa. Syötiin hyvin ja nautittiin kivoista ilmoista. Reissu venyi hieman suunniteltua pidemmäksi, joten omien ruokien loputtua karvakorvat söivät innoissaan possunfilettä ja broileria, jotka eivät mahtuneet grilliin. Nam. :) (tai no Jempun broilerit päätyivät kyllä myöhemmin auton takapenkille, koska mukulakivillä ajaminen oli pentuselle vähän liikaa..)

Äiti koulutti koiria :)

Cami pääsi perjantaina Ojankoon tekemään pientä radanpätkää. Oli muuten yllättävän paljon muitakin treenaajia juhannusaattona.

Saatiin meidän rata videolle, voi apua miltä mun ohjaaminen välillä näyttää. :D Ei mikään ihme, että pieni valkoinen viipotti huimaa vauhtia väärille esteille. Sinnehän mä sen selvästi ohjasin.. Radan lainasin täältä ja muokkailin siitä vähän meille sopivamman.

Ainiin. Posti toi eilen paksun kirjekuoren. Allekirjoittanut on nyt sitten ihan virallisesti eläinlääketieteen kandidaatti! (eli siis puolet opinnoista suoritettu) Aika huippua! :)

"Moi jätti, ootko mun kaveri?"

Päiväunilla

♥

(Ja tuo musta karvamöykkyhän on siis koiranpentu. Tykkään valokuvata mustia koiria..)

Vesileikkejä

Jemma kävi viime keskiviikkona tutustumassa Tervasaareen, mistä löytyy pieni aidattu uimaranta koirille. Päivä oli niin hurjan lämmin, että vesileikit tulivatkin tarpeeseen. Löydettiin pari kivaa leikkikaveria samankokoisista pennuista, ja tyypit riehuivat rantavedessä aika vauhdikkaasti. Kunnes pieni ja herttainen noutajanpentu taklasi Jemman uppeluksiin. Neiti ilmeisesti nieli ja hengitti hieman merivettä sisäänsä, ja rannalle kömmittyään se yskiskeli vähän aikaa ennen kuin juoksi taas leikkimään. Vaikka vauhtia oli edelleen enemmän kuin tarpeeksi, pentunen pysytteli loppuajan kuivalla maalla. Vähän se suostui kahlailemaan, kun leikittiin kepeillä rantavedessä, mutta se suurin vedessä räpiköimisen riemu loppui kuin seinään. Voi pientä vesikoiraa.

Perjantaina yritettiinkin sitten jo unohtaa ikävät kokemukset, ja lähdettiin Lauran ja Leia-portugeesin kanssa Herttoniemeen uittamaan paljaspeppuja. Jemma oli vähän reippaampi, mutta aristeli edellen vettä, ja jouduin sitä välillä jopa nameilla houkuttelemaan veteen. Huoh. Pitää nyt vaan yrittää hankkia paljon kivoja vesikokemuksia, jotta neiti löytää uudelleen sen huikean vedessä kirmaamisen riemun. Onneksi kesää on jäljellä vielä vaikka kuinka paljon. :)

Ainakin ojissa kylpemisen riemu näyttäisi olevan onneksi (?) tallella. Jemma kävi lauantaina tapaamassa ihanaista spanieli Torstenia, ja yhteinen sävel löytyi saman tien. Tyypit löysivät aivan täydellinen ällöttävän mutaisen kahluupaikan. Tai oikeastaan Torsten löysi. Se rymisteli kasvillisuuden läpi pulikoimaan ja palasi sitten Jemman luo litimärkänä ja kauniin ruskeana. Jemma tuijotti Torstenia vähän aikaa (aivojen raksutus oli melkein kuultavissa, kun pentunen yhdisteli asioita ja tajusi, että kaiken sen kasvillisuuden takana on VETTÄ), ja ampaisi pusikon läpi samaiseen ojaan. Oli muuten aikamoisen liisterin peitossa koko pentunen tämän retken jälkeen. Yhteisten kiinnostuksen kohteiden lisäksi tyypit tulivat muutenkin oikein hyvin juttuun, vaikka helle vähän väsyttikin Torstenia. Nähdään varmasti pian uudelleen, ja ensi kerralla järkätäänkin parivaljakolle sitten kunnon uintitreffit. :) Kuvia Jemmasta ja Torstenista löytyy Sofin blogista.

Postauksen kuvat ovat Herttoniemen reissulta. Kiitokset kuvista Laura! Oman kamerani pelastin laukkuun siinä vaiheessa, kun Jemma oli roiskinut sen päälle muutaman litran vettä.. :)

Kesäkampaus

Metsäläisiä

Pienestä valkoisesta on kuoriutunut kunnon sporttikoira kuluneen viikon aikana. Tuo on tepsutellut ulkona pitkän lenkin joka päivä, helteistä huolimatta. Camihan ei siis normaalisti ole mikään maailman urheilullisin neitokainen. Ollaan ulkoiltu aika paljon metsissä, missä on huomattavasti peltoja viileämpää, ja tyypit ovat hypelleet pitkin kallioita ihan innoissaan. :)

Juomatauolla on hyvä halailla siskoa :)

Jemma 5 kk

Jemma on jo iso tyttö, eilen tuli täyteen huimat 5 kuukautta. Neiti pääsi puntarillekin, joka näyttää nyt kahtatoista kiloa. Hampaatkin alkavat näyttää jo ison tytön hampailta, viimeinen maitokulmuri tipahti pari päivää sitten. Jemma löysi synttäripäivänään itselleen aivan ihanan lahjan, ulos hylätyn sulkapallon, joka osoittautui maailman kivoimmaksi leluksi. Elämän pieniä iloja. :)