Jyväskyläilijä

Cami vietti viime viikon kanssani Jyväskylässä, missä harjoittelin tarkastuseläinlääkärin hommia teurastamolla. Ihanaa, että sain ottaa pikkuisen mukaan, siitä oli niin paljon seuraa iltaisin töiden jälkeen. :) Cami ei enää edes välitä, vaikka emäntä löyhkäisi lehmälle, sialle ja muulle mukavalle, kai nuo eläinlääkisopiskelijoiden koirat tottuu noihin tuoksuihin ennemmin tai myöhemmin. Ekojen navettareissujen jälkeen Cami käytti aina koko loppuillan epämääräiseen nuuhkutteluun, saippualla jynssäämisestä ja vaatteiden vaihdosta huolimatta.. :)

Kertailtiin reissun aikana vähän korvien käyttöä ja ohituksia lenkillä käydessä, välillä jopa ihan hyvälläkin menestyksellä. Tuli vähän takapakkia, kun yksi vastaan kävellyt koira karkasi omistajalta ja juoksi suoraan Camin luo. Vähän tuo taisi säikähtää, vaikka yritinkin hätistellä karkulaista kauemmas. Cami nyt on niin herkkis, että se muistaa kaikki jännät tilanteet vähän turhan pitkään. Äkkiä se tuosta onneksi palautui, kun en siitä isoa numeroa tehnyt. Se kuitenkin selvästi muisti tapahtuneen, kun käveltiin myöhemmin samassa paikassa.

Nyt kun ollaan oltu muutama päivä kotona, ohittelut ovat sujuneet taas vaihteeksi aika mallikkaasti. Sellaista epäkohteliasta tuijottelua kyllä esiintyy, mutta räyhäämiset on unohdettu taas hetkeksi. Nyt on vaan kaikki tiet niin kapeita lumikinosten vuoksi, niin tuo ohittelu on muutenkin jo tavallista haastavampaa.

Illalla päästäänkin taas agilitaamaan parin viikon tauon jälkeen. Innolla odottelenkin jo treenejä viimekertaisten onnistumisten jälkeen. :)