Vuosi 2010 oli meille vähän erilainen vuosi. Kevät ja kesä menivät Camin sairastellessa, mikä sai meidät luopumaan hetkeksi agilitystä ja muusta intoa ja energiaa vaativista asioista. Elelimme Camin ehdoilla, eli päivät täyttyivät usein pitkistä rapsuttelu- ja hellimistuokioista ja pienistä leikkihetkistä. Toivottiin parasta, mutta samalla oli myös varauduttava siihen, että toipumista ei ehkä tapahtuisikaan. Taisin vasta noihin aikoihin tajuta, miten paljon tuo pieni karvapallo minulle merkitseekään. Luomet alkoivat kuitenkin pikkuhiljaa parantua ja koira piristyä, ja lopulta saimme tietää myös maksan olevan kunnossa. Elämä jatkui kuten ennen, tai ainakin melkein.. :)
Cami on aina ollut luonteeltaan maailman omapäisin pieni koira. Kevään ja kesän aikana sen käytöstä katsottiin paljon sormien läpi, sehän oli sairas ja niin kovin reppana.. Nykyään meiltä sitten löytyykin kiukutteleva ja edelleen rajojaan testaileva neiti, joka tykkää mm. räyhätä vieraille ja isoille koirille aina silloin tällöin. Myös valikoivaa kuuloa ilmenee aina välillä. Olen jaksanut puuttua tähän remmiräyhäongelmaan ihan kunnolla vain ajoittain, joten mitään kovin suurta muutosta asian suhteen ei yllättäen ole tapahtunut. Voisin ehkä näin uuden vuoden kunniaksi ihan oikeasti tehdä asialle jotakin, eli siis napata vanha kunnon Pet corrector ja kasa herkkuja mukaan lenkille joka kerta, eli myös niille aamu- ja iltapissoille. Myös luoksetulon kanssa pitäisi tehdä uudestaan töitä, sillä ennen niin varmat luoksetulot ovat olleet viime aikoina kaikkea muuta kuin varmoja.
Camin ruokavalio koki syksyllä täydellisen muutoksen, kun nappuloista vihdoin luovuttiin ja siirryttiin raakaruokaan. Uusi ruokavalio tuntuisi sopivan Camille hyvin ja maistuvuus nyt on ihan omaa luokkaansa, joten paluuta entiseen tuskin enää tapahtuu. Tuosta ruokapuolesta voisinkin ehkä tehdä ihan oman postauksen jossain välissä.
Agilityä jatkettiin syksyllä uudella innolla, ja pienistä ongelmista huolimatta syksyn treenit ovat olleet aivan mahtavia ja kehitystäkin on alkanut taas tapahtua. Camin olkapääongelmatkin ovat kadonneet, eli keväällä ehkä uskaltaudutaan taas A-esteelle ja korkeammille hypyille. Keinu ja kepit pitäisi saada vielä vähän varmemmiksi, ja ohjaustreeniä pitää tehdä ja paljon. Keväällä olisi sitten tarkoitus käydä pitkästä aikaa möllikisoissa ja viimeistään loppukesästä kokeilla myös niitä ihan oikeita kisoja. Iiks!
Olisi kiva aloittaa myös joku uusi harrastus, mutta saa nyt nähdä miten aika riittää. Tokokärpänen on päässyt pitkästä aikaa puraisemaan, ja rallytoko kuulostaisi sekin kieltämättä tosi hauskalta. Voi kuitenkin olla, että keskitytään agilityyn ja ihan vain iloiseen yhdessäoloon. Stressiä tuosta harrastamisesta ei kuitenkaan viitsitä ottaa. :)
