Ongelmia olkapäässä

Meillä oli eilen taas vaihteeksi tapaaminen eläinlääkärin kanssa, tällä kertaa ortopedin. Reilu vuosi sitten agilitytreeneissä pikkuneiti putosi puomilta ja aristeli oikeaa etujalkaansa. Seuraavana päivänä jalka oli kuitenkin jo ihan ok, eikä eläinlääkäri löytänyt koirasta mitään vikaa. Niinpä asia sitten unohtui ajan kuluessa. Viime aikoina Cami on kuitenkin välillä kävellyt hieman epätasaisesti, oikeaa etujalkaa aristellen. Joskus ontuminen on ollut ihan selkeääkin. Syksyllä olisi tarkoitus palata treenaamaan agilityä taas vähän säännöllisemmin, joten halusin varmistaa, ettei kyse ole esimerkiksi nivelrikosta tai muusta vakavammasta.

Cami antoi aika nätisti taivutella jalkaa, mutta olkanivelen äärikoukistuksissa ja -ojennuksissa se reagoi, samoin taivutettaessa jalkaa reippaasti sivulle. Epäilinkin kivun kohdistuvan olkaniveleen, koska puomilta pudotessa jalka vääntyi juuri siltä kohdalta, en vain ollut itse osannut taivuttaa jalkaa tarpeeksi. Olkanivel (ja varmuuden vuoksi myös kyynärnivel) kuvattiin röntgenillä, ja luusto ainakin oli ihan ok. Nivel on kuulemma vähän normaalia löysempi, mutta toisaalta terve olkanivel tuntui sekin hieman löysältä, eli kyseessä on ilmeisesti ihan synnynnäinen ominaisuus, jonka ei siis pitäisi aiheuttaa ontumista. Kipeässä jalassa vaurio on todennäköisesti pehmytkudoksessa (nivelkapseli/nivelsiteet, biceps-jänne), mikä johtaa mahdollisesti nivelen lisääntyneeseen liikkuvuuteen ja kipeytymiseen rasituksessa.

Saimme mukaan Metacam-kipulääkettä, jota Camille voi antaa 3-5 päivän kuureina, jos ontumista ilmenee. Vähän kyllä epäilyttää tuo kipulääkkeen antaminen Camin maksaongelmien jälkeen. Kyseessä on toisaalta täysin eri vaikuttava aine (meloksikaami), eli reagoisiko Camin maksa myös tähän lääkkeeseen yhtä voimakkaasti, sitä en tiedä. Meloksikaami kun ilmeiseti saattaa aiheuttaa häiriöitä maksa-arvoissa, vaikka tämä ei kovin yleistä olekaan. Ennaltaehkäisevänä keinona lääkäri suositteli jotain glukosamiinivalmistetta ylläpitämään nivelruston kuntoa. Lisäksi meille ehdotettiin fysioterapiaa, jota olin itsekin jo ehtinyt suunnitella. Jos ontuminen pahenee, olkanivel kuvataan varmaankin uudelleen mahdollisten muutosten selvittämiseksi, ja yhtenä vaihtoehtona on tietysti olkanivelen tähystys.

Agilityn suhteen en ole vielä tehnyt päätöstä. Ohjatut treenit meillä siis jatkuisivat taas syksyllä, ja ryhmään pitäisi ilmoittautua jo aika pian. Niveliähän laji kuormittaa kyllä jonkin verran. Cami kuitenkin rakastaa agilityä, ja olisi sääli lopettaa sen harrastaminen kokonaan. Ehkä voitaisiin treenata vain "nivelystävällisempiä" ratoja, eli ilman A:ta ja tosi matalilla hypyillä, juoksemisestahan ei pitäisi mitään haittaa olla. Kisaamisethan pitäisi siinä tapauksessa unohtaa joka tapauksessa,  mutta pikkuinen saisi ainakin tehdä sitä mikä on sen mielestä kivointa ikinä. Ei olla koko kesänä käyty kertaakaan esteillä ennen viime viikonloppua, jolloin käytiin Ojangossa tekemässä pari pientä radanpätkää. Miten pieni koira voikin olla niin täynnä intoa ja energiaa! Se taisi tosiaan nauttia päästessään pitkästä aikaa esteille. Ohjaaja nyt oli vähän ruosteessa ja jäi välillä tuijottamaan suu auki pientä agilitykoiraansa, mikä vähän haittasi radalla etenemistä, mutta ohjattava oli joka tapauksessa ihan täydellinen. :) Olisi siis kurjaa lopettaa agility ihan kokonaan. Nyt ei kuitenkaan auta muu kuin seurailla tilanteen kehittymistä ja toivoa parasta. Ja pahimmassa tapauksessa vaikka sitten korvata laji jollain niveliä vähemmän kuormittavalla, vaikka tokolla tai höpöhöpö-sirkustempuilla.. :)

Postauksen kuvat on otettu samana päivänä, kun Cami oli ontunut lenkillä. Vaikea uskoa, että mistään kovin vakavasta olisi kyse, sen verran innokkaasti pikkuinen jaksaa puuhata ja riehua. :)