Sivut

maanantai 28. marraskuuta 2011

Koiranpentu harrastaa

Jemmasta on kasvamassa aivan mahtava harrastuskaveri! Se rakastaa kaikenlaista yhdessä tekemistä, ja sitä voi palkata namien lisäksi yhtä hyvin myös leikillä tai vaikka pelkillä kehuilla. Sille kun jo tekeminen itsessään on niin kovin palkitsevaa. :) Vaikka koulukiireet ja niistä seuraava väsymys rajoittavatkin tällä hetkellä aika paljon meidän yhdessä touhuamista, niin ollaan me sentään jotain ehditty viime viikkojen aikana puuhaamaan.


Tottistreeneissä Jemma käy joka keskiviikko harjoittelemassa ihan arkisia asioita ja kilpatokon alkeita. Kotona meillä on tällä hetkellä työn alla kaunis perusasento, ja noudon alkeita olen myös alkanut tuolle naksuttelemaan. Agitreeneihin Jemma on päässyt mukaan nyt parikin kertaa, ja se on ollut ehkä maailman taitavin pentu! Ollaan tehty ihan simppeleitä pieniä harjoituksia, ja Jemma on malttanut jopa keskittyäkin yllättävän hyvin. Putki on sen mielestä maailman paras asia, ja mutkaputkeen lähettäminen alkaa sujua jo ihan mukavasti. Olen palkannut Jemmaa paljon ihan perushypyistä riman ollessa ihan minikorkeudella, ja takaakiertoa ja muuta pientä ollaan myös kokeiltu ihan esteilläkin. Noita ohjauskuvioita olisi kyllä edelleenkin tarkoitus harjoitella lähinnä agikentän ulkopuolella, jotta vältettäisiin pahimmat virheet ja turhautumiset niillä varsinaisilla esteillä.


Jemma pääsi jokin aika sitten myös ensimmäistä kertaa raunioradalle kokeilemaan ihmisten etsintää erilaisista piiloista ilmavainua käyttäen. Eikä varmasti jäänyt viimeiseksi kerraksi, sen verran tykästyttiin lajiin kumpikin. :) Jokainen koira pääsi vuorollaan etsimään raunioista muutamia maalimiehiä (= muita samoihin treeneihin osallistuneita), ja kaikki koirat hoksasivat tosi nopeasti, mistä oli kyse. Jemma rakastaa ihmisiä niin paljon, että ihmisten etsiminen oli sille tosi mieluista puuhaa. Eihän se höpsö onnistuessaan muistanut edes aina ottaa namipalkkaa maalimieheltä, niin riemuissaan se asiasta oli. :) Ehdottomasti mennään raunioille toistekin! Harmi vain että noiden pk-lajien harrastaminen on niin aikaavievää, muuten hakisinkin varmaan johonkin haku- ja raunioryhmään tuon kanssa. Useamman tunnin treenit pari kertaa viikossa ovat kuitenkin tällä hetkellä valitettavasti ihan mahdoton ajatus. No, ehkä me vielä joskus.. :)

2 kommenttia:

Hanne kirjoitti...

Koiran kanssa touhuaminen on hirveän antoisaa molemmille. Varsinkin, jos molemmat tykkäävät siitä. Se nimittäin ei ole itsestäänselvyys.
En tunne oikeastaan ollenkaan Jemman rotua, siksi kysyn, minkä näköinen hän olisi täydessä turkissaan?

Anne kirjoitti...

Jemmalle se yhdessä touhuaminen on kyllä tosi tärkeää, se on niin energinen ja ihmisrakas, että kaikenlainen harrastaminen on paras tapa purkaa niitä ylimääräisiä energioita. Cami taas on vähän erilainen koira, se tykkää touhuta lähinnä silloin, kun se sille itselleen sopii.. :)

Jemmalla oli vielä pari postausta aiemmin rodulle ominainen leijonaleikkaus, eli pitkä laineikas turkki, mutta kuono ja takapää ajeltu lyhyeksi. Ilman trimmailua turkki on siis ihan tasaisen pitkä kuonoa myöten. Jos en olisi ajellut tuota kaljuksi, niin turkki olisi kasvanut vielä vähän pidemmäksi ja tuuheammaksi. Eli aikamoisia karvamörriäisiä nämä ovat. :)