Meidän rimpula

Jemma kävi pyörähtämässä pentunäyttelyssä muutama viikko sitten. Pitihän sitä kokeilla, vaikka en tuota ihan näyttelykoiraksi ottanutkaan. Näyttelyt eivät ole koskaan olleet se mun juttu, tykkään enemmän muunlaisista koiramaisista harrastuksista. Voisin kirjoittaa romaanin siitä, miten koiranäyttelyt ovat pilanneet ison osan koiraroduista ja miksi jokaisen rodun sisällä pitäisi olla paljon enemmän ulkonäöllistä vaihtelua. No, käytiin me kuitenkin siellä kehässä pyörähtämässä. Olin kai hieman utelias. Ja tiesin myös, että Jemman ihana kasvattaja näkisi tuon ipanan mielellään kehässä ainakin kerran. :)

Tuomari oli tyttösestä tätä mieltä:

Feminiininen, mittasuhteiltaan oikea. Oikealinjainen ja -ilmeinen pää. 

Ohut, laiha kaula. Matala, litteä runko. Niukat raajojen kulmaukset. 

Vapaat, suora-askeliset liikkeet. Oikealaatuinen karvapeite.

Pentunen oli siis vähän liian rimpula tuomarin makuun. Aikamoiset mörssäritytöt meidän kehässä lopulta sijoittuivatkin. Ilmeisesti tuommoisen pienen 7 kk ikäisen pennun pitäisi näyttää nykyään jo täysin valmiilta. Aika hassua. Jemma käyttäytyi kehässä yllättävän nätisti siihen nähden, miten vähän oltiin harjoiteltu kehäkäyttäytymistä. Eli ylpeä siitä sai joka tapauksessa olla. :)

Kivointa päivässä oli se, että nähtiin paljon Jemman sukulaisia: kehässä olivat Jemman lisäksi siskot Malla ja Madde, ja lisäksi Jemman veljet Goya ja Gunnar olivat paikalla ihmettelemässä, kuten myös pentusten isä Charlie. Ja tietenkin kasvattajamme Päivi. Kehän jälkeen riehutettiin koiria vielä Siltamäessä, jonne saapui riehumaan muiden lisäksi vielä Gamma-siskokin. Aikamoinen sukukokous!

Jemma vaihtoi vapaalle saman tien ja otti mutakylvyn. :)

Samoin teki Madde..

Goyan kanssa oli parhaat painit!

Malla ja Gunnar