Hyviä neuvoja

Viime viikkoiset agility-treenit menivät ihan poskelleen Camin haistellessa pitkin hallia, ja odottelin tämän viikon treenejä ehkä hieman kauhunsekaisin tuntein. Onneksi ihan turhaan. Tapasimme eilen ensimmäistä kertaa uuden kouluttajamme, jolta saimmekin hyviä neuvoja. Yllättäen syynä ovat pääasiassa ohjaajan tekemät virheet, eli allekirjoittanut voisi ehkä opetella miettimään omaa ohjaustaan myös ohjattavan näkökulmasta. Esteitä ei siis ehkä kannata peittää omalla kropalla, ja koiralle olisi hyvä jättää tilaa esteiden suorittamiseen. Ja jos aikoo itse tehdä äkkijarrutuksen putken suulla, niin yllättäen pieni valkoinen saattaa pysähtyä ihmettelemään ja päätyy lopulta haistelemaan. Joo, aika itsestään selviä asioita, itselleni kuitenkin yllättävän haastavaa siellä radalla..

Nämä neuvot testattiinkin saman tien, ja ero oli aika huima. Tehtiin pieni radanpätkä kahteen kertaan, ja näiden välissä saatiin siis mainitsemani palaute kouluttajalta. Ekalla radalla Cami haisteli jonkin verran, mutta palautteen jälkeen toinen rata menikin jo tosi hyvin. Ihan kuin toinen koira! Oli jotenkin niin outoa, kun sai pitkästä aikaa keskittyä itse ohjaamiseen (missä onkin tooosi paljon parannettavaa) sen sijaan, että joutuisi vain pelkäämään, milloin koira karkaa radalta seuraavan kerran. Cami kuulemma vaikuttaa koiralta, joka ei anna anteeksi edes ohjaajan pienimpiä virheitä, vaan turhautuu ja näyttää sen haistelemalla. Auts, pieniä paineita siis.. Joka tapauksessa eilisestä jäi hurjan hyvä mieli, ja jäädään innolla odottamaan seuraavia treenejä!