Sunnuntaiaamujen lenkit ovat ihan täydellisiä. Pikkuinen saa juosta vapaana koko lenkin. Missään ei näy ihmisiä, ei autoja, ei mitään. Paitsi variksia. Ja varisten perässä juoksentelu onkin meillä sunnuntaisin sallittua, pienissä määrin. :)
Sunnuntaisin on myös yleensä enemmän aikaa touhuta yhdessä, ja sehän nyt on jokaisen pienen koiran mielestä ehkä paras asia maailmassa. Tai ei ihan jokaisen. Meidän pumpuliaivolla taitaa numero ykkösenä olla syöminen. Vaikka on se yhdessä touhuminenkin kai ihan kivaa..
Syksyn aikana olisi tarkoitus yrittää vähän lisätä tätä yhdessä touhuilua, ja jatkaa agility- ja tottistreenejä. Nyt kun ollaan päästy kortisoneista eroon, niin voidaan taas haaveilla kisaamisestakin. Ei ehkä ihan siellä mm-tasolla mutta kuitenkin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti