Heipparallaa pitkästä aikaa! Kevät meni ihan hirmuista vauhtia ja kuulumiset ovat jääneet kokonaan kirjoittelematta. Pääsiäisenä muutimme uuteen kotiin parinsadan metrin päähän edellisestä, ja ollaan tykätty uudesta kodista valtavasti! Koti on nyt paljon valoisampi ja saimme myös kauan kaipaamamme oman parvekkeen. Etenkin Jemma on tykästynyt parvekkeeseen ja nököttää siellä joskus useita tunteja päivässä ihmettelemässä ohikulkijoita. :)
Jemman osalta kevät ei ole ollut ihan mukavin mahdollinen. Se alkoi laihtua talven ja kevään aikana jonkin verran, vaikka se voi muuten oikein hyvin. Yhtenä viikonloppuna se oksenteli sen verran, että otin sen illalla koululle mukaan nesteytettäväksi. Oksentelu meni ohi, ja kuvittelinkin neidin pistelleen taas poskeensa jotain sopimatonta metsälenkillä. Asia jäi kuitenkin kaivelemaan ja viikkoja myöhemmin päätin ottaa tuosta varmuuden vuoksi verinäytteen Addisonin taudin eli lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminnan varalta. Sairaus on usein salakavala ja oireet voivat olla hyvin epämääräiset. Portugeeseilla sairautta tavataan jonkin verran, joten halusin sulkea tämän mahdollisuuden pois. Jemmasta napatun veren kortisolipitoisuudet olivat hyvin matalat, eivätkä ne nousseet hormonin tuotantoa stimuloivan pistoksen jälkeen oikeastaan ollenkaan. Diagnoosi oli siis selvä. Tuntui tosi kurjalta aloittaa elinikäinen kortisonilääkitys tuon ikäiselle, omaan silmääni täysin terveen oloiselle koiralle. Toisaalta oli meidän kaikkien onni, että sairaus saatiin kiinni ajoissa, koska Addisonin tauti huomataan usein vasta siinä vaiheessa, kun koira viedään kantokunnossa eläinlääkäriin, ja toipuminen vaatiin silloin usein tehohoitoa.
Nyt elämämme jatkuu onneksi miltei samanlaisena kuin ennenkin, joka-aamuisia lääkkeitä lukuun ottamatta. Jemma on ollut koko ajan oma pirteä ja iloinen itsensä, ja on sitä edelleen. Sairaudesta johtuen Jemman elimistö ei toimi stressitilanteissa täysin normaalisti, vaan saattaa alkaa oireilla. Sen vuoksi pyrimme nyt jatkossa välttämään stressitilanteita parhaamme mukaan. Lääkitys voidaan myös väliaikaisesta kaksinkertaistaa, mikäli jokin stressaava tilanne (uusi vuosi, muutto tms) on tulossa. Harmiksemme Jemma on nyt loppuelämänsä ajan kilpailukiellossa doping-säädösten vuoksi. Meidän oli tarkoitus alkaa nyt kesällä treenata agilityä ekaa kertaa hieman aktiivisemmin tuon kanssa, ja kieltämättä treenimotivaatio on tällä hetkellä aika nollissa. Virallisiin kisoihin ei ole mitään asiaa, ja epäviralliset kisatkin voidaan ehkä katsoa sen verran stressaavaksi tilanteeksi, että niitäkään ei näille potilaille suositella. Toki harrastaminen tulee tehdä aina koiran ehdoilla, ja tärkeintähän on että sekä koiralla että omistajalla on kivaa. Voihan niitä ratoja treenailla ihan omaksi ilokseen. Saapi nähdä, ehkä se treeni-innostus tässä vielä palailee pikkuhiljaa.
Vaikka kevät onkin ollut monilta osin melkoisen rankka, on meillä ollut tässä hieman syytä juhliakin. Klinikkavuosi on vihdoin ohi ja sain viime maanantaina oikeudet toimia eläinlääkärin sijaisena. Ihan huippua! Kauan siitä on haaveiltu ja paljon työtä se on teettänyt, mutta nyt tuntuu kieltämättä aika hyvältä. :) Aloitan ensi viikolla työt pienellä klinikalla pieneläinten parissa Helsingin ulkopuolella. Iiks, aikamoisen jännittävää. :)
Toinen hymyn huulille saanut asia oli loppukeväästä tekemäni Intian reissu. Vietin kolme viikkoa paikallisella klinikalla Etelä-Intian maaseudulla hoitamassa koiria ja muita eläimiä. Loppureissusta matkustimme vielä pariksi päiväksi Bangaloreen rokottamaan slummeissa eläviä koiria. Reissu oli mahtava ja opin hurjan paljon uutta. Ainutlaatuinen kokemus, jota oli kyllä odotettukin! Reissu oli samalla mukava huilitauko rankkaan klinikkavuoteen. Tykkäsin kovasti ja saatan ehkä vähän jo kaipailla takaisinkin.. :)
Paikallinen mussukka :)
