perjantai 28. lokakuuta 2011

Meidän lokakuu

Meidän lokakuu on sisältänyt paljon pitkiä lenkkejä kauniissa säässä, hurjasti onnistuneita agilitytreenejä pienen valkoisen kanssa sekä aivan ihania hetkiä nopeasti kasvavan pentusen kanssa. Koulu on vienyt ihan liikaa aikaa viimeisten viikkojen aikana, mutta koirien kanssa ollaan yritetty siitä huolimatta touhuta mahdollisimman paljon.




Jemma on joutunut ulkoilemaan remmissä viimeiset pari viikkoa, kun se aloitti nyt ensimmäiset juoksunsa. Se on tottunut juoksemaan vapaana päivittäin, ja siitä kyllä huomaa, miten paljon se juoksemista jo kaipailee. Tyttö on ollut onneksi ihan oma itsensä juoksujen ajan, energiaa ainakin riittää ihan yhtä paljon kuin ennenkin. :)




Cami on alkanut ottamaan ihan tosissaan tuon meidän agilityharrastuksen. Meidän viikottaiset treenit alkoivat taas syyskuussa, ja tuo kiitää radalla pää viidentenä jalkana joka treeneissä. Vauhtia on jo niin paljon, että joudun välillä ihan tosissani juoksemaan, että pysyn tuon pienen pikajuoksijan matkassa. :) Motivaatiokin on ollut ihan kohdillaan, sekä koiralla että emännällä, ja Cami on seurannut ohjaustani tosi kivasti. Aina silloin kun ohjaan oikein. ;) Se edelleenkin nipottaa jokaisesta virheestä, jonka radalla teen, mikä on toisaalta ihan hyväkin, koska palaute omista virheistä on toki aina tervetullutta.

Jemman kanssa agilityharrastus on vielä ihan alkutekijöissään. Ohjauskuvioita ollaan harjoiteltu jo jonkin aikaa, mutta esteitä ei olla käyty ihmettelemässä ollenkaan viime kevään jälkeen. Silloinhan tuo pääsi kokeilemaan putken läpi juoksemista ja tuntui tykkäilevän siitä ihan hirmuisesti. Ajattelin viedä tuon tutustumaan esteisiin lähemmin vasta keväällä. Sitä ennen olisi tarkoitus harjoitella lisää ohjausta ulkona puiden ja tolppien avulla, ja alkaa harjoitella niitä kontaktejakin vähän ahkerammin. Jemman pitäisi harjoitella myös jonkinlaista itsehillintää ja rauhassa odottamista. Se ei voi sietää sitä, että treenaan Camin kanssa, jos se on itse paikalla. Se on ehkä maailman mustasukkaisin koiranpentu, enkä ole voinut kuskata sitä mukana hallillakaan sen vuoksi. Se kun osaa huutaa halutessaan ihan hirveän lujaa ja kiskoisi varmaan hallia rakenteet hajalle, jos erehtyisin sitomaan sen hallin seinään odottamaan. Kunhan se saisi nyt nuo juoksunsa päätökseen, niin voisin joskus mennä ihan vain Jemman kanssa kahdestaan hallille ja naksutella kauniista käytöksestä. :)





5 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Tuo Jemma on kyllä veikeän näköinen koiruus :) Se näyttää joka kuvassakin siltä, että sitä vaan naurattaa kauheesti :D

Laura + Leevi ja Leia kirjoitti...

Ihana tuo alin kuva, Camilla on niin samanlaisia ilmeitä kun Leevillä :-D Ja ohjausvirheistä agiradalla nipotetaan (tai no, karjutaan..) meilläkin. Piisoneita tulee suoraa palautetta :-D

HooPee kirjoitti...

Kuinka muistan aina, että Jemma on uros? Koska se on musta? Tiedän, että Jemma on tytöntyllerö, mutta kun se ei mene jakeluun, niin ei. Kaunis, vauhdikas koira on hänestä kehkeytynyt.
Miten tulevat Camin kanssa toimeen, kumpi on se, joka määrää kaapin paikan?
Cami on niin sydäntäsärkevän hellyyttävä ilmeeltään ♥ eipä uskoisi hänestä niin paljon vauhtia löytyvän, pienestä koiruliinista...

Anni kirjoitti...

Näyttää tutulta toi Jemman kettu-lelu, Lunalla on nimittäin samanlainen. :) Tyyppi on retuuttanut sen ihan kamalan näköiseksi jo ja senpä takia sen nimi on nykyisin raato.

Anne kirjoitti...

Laura: Jemman elämänasenne on kyllä niin ihanan positiivinen, että se varmaan ihan oikeastikin nauraa vaan koko ajan. :)

Laura + Leevi ja Leia: Cami on kyllä ehkä maailman ilmeikkäin pieni koira. Sen naamasta näkee heti, mitä mieltä se on asioista. :D

HooPee: Ihan hyvin nuo jo tulevat juttuun keskenään. Camilla menee ajoittain hermo Jemman riehumiseen, mutta Jemma on toisaalta rauhoittunut tosi paljon viime kuukausien aikana. Se tuntuu ottavan vähän enemmän tosissaan, jos Cami sille ärähtää. Kyllä se viimeinen sana taitaa vielä toistaiseksi olla Camilla, aina silloin kun se jaksaa tuota komentaa. Jemma tykkää siskostaan hirmuisesti ja nukkuisikin mielellään sen vieressä, mutta yleensä tuo vaihtaa paikkaa aika äkkiä pentusen käpertyessä sen viereen.

Anni: Joo kettulelu on ihana! Meillä on myös pesukarhu, majava ja flamingo -raadot vähän pienempinä versioina, kaikki yhtä rakkaita. :)