keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Ville ja sen koira

Näyttää vähän siltä, ettei mulla kohta enää ole koiranpentua, kun noilla synkkaa Villen kanssa aina välillä niin hyvin. Villen ei tarvitse kuin vilkaista pentuseen päin, niin alkaa hurja hännänheilutus. Joo, heiluttaa se mullekin häntää, mutta kun Villelle se heiluttaa ihan aina. Nyt noi on vielä keksineet frisbee-leikin. En kestä. Sen piti olla mun koiranpentu. Joudun ehkä ottamaan uuden koiranpennun..


Jemmalla on tosi nopeat refleksit.


Meillä oli Camin kanssa vähän ulkopuolinen olo.



Jemma on ollut pari päivää ihan ylienerginen, kun mulla on ollut joku vatsapöpö, eikä siis ollenkaan voimia pennun kanssa touhuamiseen. Nyt alkaa jo onneksi olo paranemaan, loppuviikosta saakin sitten touhuta enemmän kuin tarpeeksi tuon kanssa, muuten meillä alkaa kohta kämppä hajoamaan. :)

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Grrr..



lauantai 26. maaliskuuta 2011

12 viikkoa

Meidän kuopus täyttää tänään 12 viikkoa! Vierailimme eilen entisessä työpaikassani Mevetissä hakemassa Jemmalle ekat rokotukset. Jemma oli ehkä maailman reippain pieni pentunen! Omaa vuoroaan odotellessa se leikitti parikymmenkiloista sakemanninpentua ja käytti loppuajan popsimalla nameja, joita se tienasi nätisti olemalla, istumalla ja käsikosketusta treenailemalla. Namien syömistä jatkettiin tutkimuspöydällä, eikä se herkuttelun lomassa edes huomannut piikkiä. Hampaiden katsominen ja muut tutkimukset sujuivat nekin mukavasti. Häntä taisi heilahdella ihan koko reissun ajan. :)


Bussilla matkustamista me ollaan treenailtu paljon vähemmän, mitä oli tarkoitus. Se sujuu kuitenkin jo yllättävän hyvin. Lääkärireissun jälkeen Jemma kiipesi itse bussiin, käveli omalle paikalle ja kävi maaten lattialle pienen piippailun jälkeen. Reipas tyttö. :)


Jemma ottaa vetoleikit vähän Camia rennommin :)

Torstaina Jemma kävi leikkimässä russelipoika Snadin kanssa. Koirilla näytti olevan oikein hauskaa, ja reissu olikin oikein onnistunut, menomatkaa lukuun ottamatta. Menomatkalla bussissa oli tosi kuuma ja bussi oli ihan täynnä ihmisiä. Koska olin ajattelemattomuuttani antanut Jemmalle ruuan vähän ennen lähtöä, neidillä tuli bussissa paha olo, ja puoliksi sulaneita nappuloita oli pitkin emännän vaatteita ja bussin käytäviä. Voi kun ihanaa. Onneksi ihanat kanssamatkustajat lahjoittivat meille nenäliinoja sen jälkeen, kun oma pakettini oli jo päässyt loppumaan. :) Ja onneksi oksut osuivat omaan syliini, eivätkä lentäneet kaaressa vierustoverin päälle. Mitä tästä siis opimme: ei ruokaa ainakaan muutamaan tuntiin ennen bussimatkaa. Varsinkaan jos matka kestää vähänkin pidempään. Toivottavasti tämä pahoinvointitaipumus menee ohi Jemman kasvaessa, oksentelu ruuhkabussissa kun ei ole kovin siistiä. Saimmekin eilen eläinlääkäristä mukaan paketillisen Cereniaa pahoinvointia estämään, jos tuo oksentelu alkaa olla toistuvaa. Onpahan sitä nyt sitten ainakin varalla, jos jossain vaiheessa tulee tarvetta.

Snadi

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Lunta ja paljaita peppuja

Eilen tulikin taas ihan kunnolla lunta, eikä lunta rakastavan pienen ipanan riemulla ole rajoja! Siellä se mönkii ja loikkii hangessa, eikä malttaisi millään tulla takaisin sisälle. Ihan pöhkö pentu. :) Perjantaina Jemma pääsi perinteiseen viikonloppukylpyyn, jonka jälkeen harjoittelin taas trimmerin käyttöä ja trimmailin sen pepun vähän paljaammaksi. Aikaa meni ihan kivasti, ja pidempiä karvoja jäi näköjään hapsottelemaan vähän sinne sun tänne. Toimenpide sujui kuitenkin ihan mukavasti ja pieni riiviö alkoi kuorsaamaan kesken trimmailun. Oi.





perjantai 18. maaliskuuta 2011

Viikkiin tutustumista

Ollaan käyty koirien kanssa tällä viikolla jo vähän pidemmillä lenkeillä. Tai no "lenkeillä", Jemman tahtiin edetään ja koirat saavat olla vapaana aina kun mahdollista. Ei me siinä tunnissa-puolessatoista kovin pitkää matkaa ehditä siis etenemään.. :) Onneksi Viikissä on paikkoja, joissa nuo saavat juosta niin paljon kuin haluavat, varsinkin aamuisin ja aamupäivisin on ihana kävellä melkein tyhjillä pelloilla noiden kanssa. Hihnakävely sujuu Jemman kanssa välillä jo ihan hyvin, välillä vähän heikommin. Toisten koirien ohitukset, lenkkeilijät ja pyöräilijät tuottavat hieman vaikeuksia. Noita toisten koirien ohituksia yritän tässä vaiheessa välttää viimeiseen asti, jos molemmat koirat ovat mukana. Harjoittelen niitä mieluummin Jemman kanssa kahdestaan, kun voin rauhassa keskittyä katsekontaktin vahvistamiseen ja tiheään palkkaamiseen.




Jemma on saanut pukeutua parina päivänä Camin pehmoisiin Puppia-valjaisiin, jotka ovatkin toistaiseksi aivan täydellisen kokoiset sille. Jemma tykkää aina välillä sinkoilla hihnassa siihen malliin, että nuo ovat tällä hetkellä turvallisempi vaihtoehto pentusen niskanikamien kannalta.






tiistai 15. maaliskuuta 2011

Touhuiluja


Ollaan puuhailtu kaikenlaista, vaikka blogi ei ole ihan niin tiuhaan päivittynytkään. Jemma kasvaa huimaa vauhtia (painoa löytyy jo 5,6 kg) ja oppii koko ajan uutta. Viimeiset kolme yötä se on nukkunutkin tosi hyvin, minkä seurauksena myös emäntä muistuttaa taas vähän vähemmän zombia.. :) Pureminenkin on ehkä hieman vähentynyt, eilisilta vietettiin jo poikkeuksellisen rauhallisissa merkeissä.



Jemman kanssa ollaan treffailtu koirakavereita aika ahkerasti. Ollaan käyty tutustumassa mm. Lauran pikkukoiriin, Camin lepparikoiraan Frodo-lagottoon sekä nelikuiseen Korppu-labradoriin. Loppuviikosta olisi taas parit treffit suunnitteilla. :) Jemma on ollut ihan ylireipas ja tykkää tehdä tuttavuutta, vaikka toinen osapuoli ei olisikaan ihan yhtä innoissaan. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus treffata myös pentuesisaruksia, kunhan vain saataisiin porukalla sovittua joku sopiva ajankohta kunnon pentupaineille. Camikin on jo vähän alkanut leikittää pikkusiskoaan. Aiemmin niiden yhteiset leikit vaativat aina pohjalle kunnon bichon-hepulin, mutta nyt olen yllättänyt tyypit pari kertaa leikkimästä ihan muutenkin. Ihanat!

 "Ei kyllä oltu leikkimässä. En ainakaan myönnä mitään."

Pikkuipana pääsi sunnuntaina parturiin, kun testailin uutta trimmikonetta. Trimmauskoneen käyttö on tuttua ainoastaan töistä, missä olen ajellut pahasti takkuuntuneita potilaita kaljuksi. Oli siis aika jännittävää puuhaa aluksi. Ajelin pelkän kuonon, koska siihenkin kului ensikertalaiselta ihan kiitettävästi aikaa, enkä viitsinyt kiusata pukkuista enempää. Lopputulos oli jopa ihan siisti, ainakin omaan silmään, ja pentunen käyttäytyi yllättävän nätisti trimmauksen ajan. :)

Lopputulos.

Jemman kanssa ollaan treenailtu pääasiassa luoksetuloa, hihnakäyttäytymistä ja katsekontaktia, vähän istumista ja paikallaan odottamista aina ruoka-aikaan sekä ihan pikkuisen myös seuraamisen alkeita. Jotain höpöhöpötemppuja ollaan myös naksuteltu. Ja leikitty ollaan tietysti enemmän kuin tarpeeksi. Hyvin se jaksaa keskittyä, kun pidetään harjoitukset tosi lyhyinä ja leikitään välissä. Ehkä siitä vielä koira tulee. :)




Camin kanssa ollaan treenailtu agilityä vähän huonommalla menestyksellä. Sillä kun on aina välillä niitä huonompia päiviä, mikä pitäisi kai vaan hyväksyä, mutta aina se vaan jaksaa ohjaajana harmittaa. No, kyllä me niistä kisoista haaveillaan edelleen. Eilisissä treeneissä Cami joutui toisen koiran ahdistelemaksi ja huusi kurkku suorana säikähdystään. Saa nähdä, miten tuo tilanne vaikuttaa tuleviin treeneihin, kun tuo on joskus niin kovin pehmo ja muistaa ikävät asiat pitkään. Pitää vaan yrittää suunnitella joku huippuhauska treeni ensi kerraksi ja palkata tavallista enemmän.


Postauksen ulkokuvat ovat viime lauantain ulkoilureissulta, noista lumista on tainnut sulaa jo puolet pois. Nyt kun on päivisin märkää ja aamuisin/iltaisin tiet jäässä, niin meidän pieni valkoinen on ollut vähän mieli maassa. Se kun toivoisi, että ulkona olisi aina plus 15 astetta, puolipilvistä ja kuivaa. Muussa tapauksessa ulkoilu on ihan yliarviostettua..

torstai 10. maaliskuuta 2011

Pentuaika on ihanaa - vai onko?

Viime viikolla hehkutin meidän täydellistä pentusta, jonka kanssa kaikki on niin helppoa. No, neiti on tainnut asettua taloksi niiden ekojen päivien jälkeen. Kotonamme asuu tällä hetkellä pieni portugalilainen riiviökoira. Emäntä kärsii ihan järkyttävistä univeloista, minkä lisäksi käsien ja jalkojen ihoon on alkanut ilmestyä erilaisia naarmuja ja ajoittain jopa pienenpieniä reikiä.

Jemma ei ole vielä hoksannut, että öisin olisi tarkoitus nukkua. Eihän kahdeksaa tuntia voi nukkua putkeen, kun kerran kolmella-neljälläkin tunnilla pärjää oikein hyvin. Aamuyöstä voi sitten askarrella kaikenlaista kivaa. Sängyn järsiminen ja hesareiden repiminen ovat tämän neidin ykkösharrastuksia öisin.


Ja se pureminen. Joo, koiranpennut puree, mutta ne voi helposti opettaa olemaan purematta. Niinhän pienen valkoisen kanssakin aikoinaan toimittiin. Jemma muistaa nämä opit ehkä seuraavat kymmenen sekuntia ja hyökkää sitten uudestaan kimppuun. Ja nimenomaan hyökkää. Jos meillä meinaa tepastella paljain säärin, kannattaa varmistaa, ettei pieni portugalilainen vaani kulman takana. Neulanterävät hampaat pohkeessa saattaa tuntua hieman ikävältä. Iltahepulin aikaan kannattaa erityisesti verhota sääret huolella, koska silloin pentusen leuat tarraavat kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaankin. Ja meillähän siis on puruluita ja -leluja enemmän kuin tarpeeksi. Ne ovatkin kovassa käytössä, mutta sinne suuhun nyt sattuu menemään välillä kaikkea muutakin.

Viime viikolla mainitsin neidin ainoasta paheesta eli kivien syömisestä. Kivet ovat nyt saaneet rinnalleen myös koirankakan. Ihanaa. Joinain päivinä kakka ei kiinnosta yhtään, toisina päivinä pentunen yrittää imuroida jokaikisen kakkakikkareen suuhunsa. Ja täällä Viikissähän niitä kikkareita riittää.

Ihana pentunen meillä.


Mutta huonosti nukutun yön jälkeen, heti herätyskellon soitua Jemma lopettaa öiset askartelunsa ja kiitää sängyn reunalla tupsuhäntä vipattaen. Väkisinkin alkaa hymyilyttää, vaikka kuinka väsyttäisi. Entäs sitten iltahepulin jälkeen, kun pieni malttaa vihdoin rauhoittua ja sammuu syliin tuhisemaan. Kun tähän lisää vielä samaisen tupsuhännän vipattamisen aina kotiin tullessa, huikean kyvyn oppia uusia asioita ja ne miljoona muuta ihanaa asiaa, niin pakkohan tuosta on tykätä. Ja paljon. Pikkuinen kasvaa ja kehityy hurjaa vauhtia, ja sitä on aivan ihana seurata. On se vaan kaikesta huolimatta aivan ihana portugeesilapsi.

Tuolla se taas nakertelee pentuporttiaan.

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Pieniä agilitykoiria

Camin agilityharrastus meinasi jäädä tauolle, kun treenipaikkamme Purina meni käyttökieltoon. Saimme kuitenkin onneksi korvaavan vuoron Hakkilasta, minkä lisäksi saimme vielä yhden peruutuspaikan samaisesta paikasta, joten Cami pääseekin treenailemaan nyt loppukaudella kahdesti viikossa. Ihan huippua!

Sekä eiliset että viime torstain treenit menivät aivan loistavasti. Pienen valkoisen treenimotivaatio oli huipussaan, ja pikkuinen tuntui nauttivan ihan hurjasti! Innokkuutta saattoi toki lisätä myös se, että pikkuriiviö jätettiin kotiin eli se oli kerrankin poissa jaloista naskalihampaineen. Torstaina tehtiin paljon keppejä erilaisilla lyhyillä radoilla, ja tuohan pujotteli kuin mikäkin konkari. :) Sitä väärältä puolelta ohjausta pitää kyllä edelleenkin harjoitella ja paljon. Eilinen rata olikin sitten hyvää valssitreeniä ohjaajalle, ja yllättäen palaute kouluttajalta oli kerrankin positiivista. Muutaman kerran on tullut huomautuksia ei-niin-kauniista jalkojenkäytöstä ja yleisestä kömpelyydestä ohjauskiemuroita tehdessä, mutta harjoittelusta on ilmeisesti ollut vihdoin jotain hyötyä. Kokonaisuudessaan molemmista treeneistä jäi tosi hyvä mieli. :)

Jemmakin on jo aloittanut oman agilityuransa tutustumalla Ikea-putkeen. Vaaleansininen putki on pentusen mielestä tosi huippu juttu. :) Jemma käyttää putkea sen varsinaisen käyttötarkoituksen lisäksi mm. nukkumiseen ja yleiseen hengailuun.





lauantai 5. maaliskuuta 2011

Kylpypäivä

Jemma-neiti täytti tänään 9 viikkoa ja pääsi sen kunniaksi ekaa kertaa pesulle. Nyt meiltä löytyykin täältä ihanan puhdas ja kookoksentuoksuinen pieni koiranpentu!

Käytiin muuten eilen tapaamassa ihanaista Leia-portugeesia. Pari yhteiskuvaa tytöistä löytyy Leian blogista.




perjantai 4. maaliskuuta 2011

Tää olis mun isosisko

Jemma tykkää pienestä valkoisesta ihan hurjan paljon. Se haluaisi vaan koko ajan kiehnätä ja haistella Camin korvia.