tiistai 1. maaliskuuta 2011

Alun onnistumisia

Jemma on kotiutunut oikein hyvin ja osoittautunut ehkä maailman reippaimmaksi pieneksi koiranpennuksi! Ruoka on maistunut hyvin, ja yötkin tuo on nukkunut melko rauhallisesti (mitä nyt maistellut vähän runkopatjaamme). Ulkoillessa Jemmalla oli aluksi tapana karkailla milloin kenenkin matkaan, mutta nyt se on alkanut pikkuhiljaa oppimaan, kenen taskusta ne parhaat herkut eli kanansydämet löytyvät. Hihnakävelyäkin ollaan alettu jo vähän treenailemaan, vaikka suurimman osan ajasta tuo saakin vapaana tallustella. Ja ihan mukavasti se kulkeekin mukana vapaana ollessaan, etenkin nyt kun on päässyt uusien lempiherkkujensa makuun. :)


Jemma on jo tehnyt vähän tuttavuutta tulevan elämänkumppaninsa eli naksuttimen kanssa. Tarkoitus olisi käyttää naksutinta piakkoin apuna ihan arkisten asioiden, kuten katsekontaktin ja hihnakäytöksen opetteluun. Naksuun ehdollistamista jatketaan nyt vielä kuitenkin jonkin aikaa ennen tämän ihanan koulutusvälineen varsinaista käyttöönottoa.


Tarpeet Jemma on tehnyt tähän mennessä ulos aina kun mahdollista (allekirjoittanut treenailee edelleen pukeutumisnopeuttaan), sisällä tosin ei osuta edes paperille, mutta eihän kaikkea voi aina muistaa. Käsittelyharjoitukset ollaan myös luonnollisesti jo aloitettu, ja kynsien leikkuu ainakin oli helpointa ikinä. Pikku-Cami aikanaan vaati kaksi ihmistä parin kynnen napsimiseen, kun taas pikku-Jemma röhnötti sylissä tyytyväisenä, kun kävin läpi jokaisen varpaan vuorollaan. Yksinoloharjoituksetkin ovat menneet vallan mainiosti. Tai oikeastaan kaksinoloharjoitukset, toistaiseksi ollaan treenattu vasta niin, että pieni valkoinen pitää pienokaiselle seuraa.


Kaikki on tuntunut jotenkin ihmeen helpolta tuon pennun kanssa. Välillä tulee miettineeksi, että missäköhän vaiheessa niitä ongelmia alkaa tulla eteen. Tuohan on ihan täydellinen pentu! Jos ei lasketa sitä, että se syö mielellään kiviä ja säilöö niitä huulipoimuihinsa.. :D


Tänään Jemma pääsi jo ensimmäisille leikkitreffeilleen puolivuotiaan kleinspitz Myn kanssa. Pienen alkujännityksen jälkeen alkoi hurjat pentupainit ja takaa-ajot. Harmi ettei ollut kameraa matkassa. Cami laittoi kakaroita vähän ruotuun niiden jyräillessä sitä, ja Myn isoveli Hukka pysytteli suosiolla sivummalla, ettei jäisi vallan jalkoihin. Mutta joo, ensi kerralla se kamera mukaan. :)

2 kommenttia:

päivi kirjoitti...

Hienoa, että teillä menee hienosti!
ja pitikin laittaa viestiä perään kun olitte lähteneet, että unohdin siinä hässäkässä leikata ne kynnet! Edellisen pentueen aikaan kun kynsiä leikattiin, niin olikin hyvä näyttää että vaikka se kakara kuinka rimpuilee niin hommat on hoidettava ..näiden pentujen kohdalla se ei ihan ole ollut yhtä hedelmällinen opetustuokio kun kaikki pennut otti sen niin lungisti ja eivät kertaakaan kiemurrelleet:) niiden kanssahan pääsee ihan liian helepolla:):)

Anne kirjoitti...

Helpolla ollaan joo toistaiseksi päästy. Pitää nyt vaan ottaa kaikki ilo irti siitä, eihän sitä tiedä milloin tuo heittäytyy ihan riiviöksi. :)