keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Ville ja sen koira

Näyttää vähän siltä, ettei mulla kohta enää ole koiranpentua, kun noilla synkkaa Villen kanssa aina välillä niin hyvin. Villen ei tarvitse kuin vilkaista pentuseen päin, niin alkaa hurja hännänheilutus. Joo, heiluttaa se mullekin häntää, mutta kun Villelle se heiluttaa ihan aina. Nyt noi on vielä keksineet frisbee-leikin. En kestä. Sen piti olla mun koiranpentu. Joudun ehkä ottamaan uuden koiranpennun..


Jemmalla on tosi nopeat refleksit.


Meillä oli Camin kanssa vähän ulkopuolinen olo.



Jemma on ollut pari päivää ihan ylienerginen, kun mulla on ollut joku vatsapöpö, eikä siis ollenkaan voimia pennun kanssa touhuamiseen. Nyt alkaa jo onneksi olo paranemaan, loppuviikosta saakin sitten touhuta enemmän kuin tarpeeksi tuon kanssa, muuten meillä alkaa kohta kämppä hajoamaan. :)

4 kommenttia:

päivi kirjoitti...

onkohan se sittenkin sukua taistolle kun on noin hyvät hoksottimet1 mutta frisbeetä kantaa takasin kuin äitinsä konsanaan! ihana kakara<3

Anne kirjoitti...

Jemma on ekoista päivistä lähtien noutanut pallot ja lelut tosi hienosti, nyt sitten vielä tuon frisbeenkin. Toisin kuin tuo pieni valkoinen, joka mieluummin juoksee karkuun lelujen kanssa. :)

Laura, Leevi ja Leia kirjoitti...

Nyt sun varmaan täytyy Anne hankkia toinen, ihan iki-oma portugeesikakara :D

Ihana, pieni frisbeekoira :-)

Anne kirjoitti...

Laura: Joo, voisin ottaa yhden niistä ihanista lehmänvärisistä pentusista, mitä Merville syntyi! :) Jos tähän talouteen ilmestyisi toinen kakara edes pariksi päiväksi, niin pakenisin ehkä itse paikalta.. :D