Huipputreenit!

Meillä oli maanantaina syksyn ensimmäinen vuoro Purinalla, ja kieltämättä jännitin treenejä etukäteen. Purinalla on niin paljon hajuja (ja myös niitä taskusta pudonneita nameja), että tällaiselle haisteluun taipuvaiselle pienelle koiralle se ei ole ehkä kaikkein paras treenipaikka. Kouluttaja meillä käy vain joka toinen kerta, alkaen ensi viikosta, joten harjoittelimme eilen lähinnä motivaation ylläpitoa ja korvien käyttämistä. Joitakin lyhyitä harjoituksia tehtiin siinä samalla.

Camihan sitten yllätti positiivisesti ja oli ihan mahtava! Muutaman kerran se lähti hajujen perään, mutta tuli kyllä yllättävän nopeasti käskystä luokse. Itse menin vähän lukkoon joka kerta kun se lähti, olin ihan varma että koko treenit menee ihan penkin alle. Ja tämähän ei vaikuta ainakaan positiivisesti meidän yhteistyöhömme. Muutaman kerran jälkeen aloin kuitenkin luottamaan pieneen valkoiseen ja itseeni sen verran, että pääsin lähes kokonaan eroon näistä ajatuksista. Pientä edistystä siis tapahtui myös ohjaajan omassa päässä. :)

Nameina meillä oli kanan sydäntä, jota ilokseni löysin Murren Murkinasta valmiiksi kypsennettynä. Ihanan helppoja nameja, jäätiin näihin ehkä vähän koukkuun! Namit siis kelpasivat pikkuiselle paremmin kuin hyvin, mikä oli odotettavissakin, kun se on näitä joskus ennenkin maistanut. Ajattelin yrittää taas pitkästä aikaa opettaa Camia leikkimään treeneissä ja laitoin nameja myös sukan sisälle. Ja sukkahan olikin sitten Camin mielestä parasta ikinä! Onnellisena se juoksenteli sukan perässä ja ravisteli sitä ihan tosissaan. Pari kertaa käytin sukkaa myös palkkana putken jälkeen, ja ainakin toistaiseksi kelpasi hyvin. Camihan on siis koira, jota en ole koskaan palkannut leikillä, koska se ei vain ole ollut sen juttu. Aiemmin edes namisukat eivät ole kelvanneet, eli ei aavistustakaan, mistä eilinen innostus yhtäkkiä johtui. Ihan huippua joka tapauksessa! :)

Uusien namien voimalla jaksaa tehdä paremmin myös sirkustemppuja. :)