lauantai 8. kesäkuuta 2013

Kevään ja alkukesän kuulumisia


Heipparallaa pitkästä aikaa! Kevät meni ihan hirmuista vauhtia ja kuulumiset ovat jääneet kokonaan kirjoittelematta. Pääsiäisenä muutimme uuteen kotiin parinsadan metrin päähän edellisestä, ja ollaan tykätty uudesta kodista valtavasti! Koti on nyt paljon valoisampi ja saimme myös kauan kaipaamamme oman parvekkeen. Etenkin Jemma on tykästynyt parvekkeeseen ja nököttää siellä joskus useita tunteja päivässä ihmettelemässä ohikulkijoita. :)


Jemman osalta kevät ei ole ollut ihan mukavin mahdollinen. Se alkoi laihtua talven ja kevään aikana jonkin verran, vaikka se voi muuten oikein hyvin. Yhtenä viikonloppuna se oksenteli sen verran, että otin sen illalla koululle mukaan nesteytettäväksi. Oksentelu meni ohi, ja kuvittelinkin neidin pistelleen taas poskeensa jotain sopimatonta metsälenkillä. Asia jäi kuitenkin kaivelemaan ja viikkoja myöhemmin päätin ottaa tuosta varmuuden vuoksi verinäytteen Addisonin taudin eli lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminnan varalta. Sairaus on usein salakavala ja oireet voivat olla hyvin epämääräiset. Portugeeseilla sairautta tavataan jonkin verran, joten halusin sulkea tämän mahdollisuuden pois. Jemmasta napatun veren kortisolipitoisuudet olivat hyvin matalat, eivätkä ne nousseet hormonin tuotantoa stimuloivan pistoksen jälkeen oikeastaan ollenkaan. Diagnoosi oli siis selvä. Tuntui tosi kurjalta aloittaa elinikäinen kortisonilääkitys tuon ikäiselle, omaan silmääni täysin terveen oloiselle koiralle. Toisaalta oli meidän kaikkien onni, että sairaus saatiin kiinni ajoissa, koska Addisonin tauti huomataan usein vasta siinä vaiheessa, kun koira viedään kantokunnossa eläinlääkäriin, ja toipuminen vaatiin silloin usein tehohoitoa.


Nyt elämämme jatkuu onneksi miltei samanlaisena kuin ennenkin, joka-aamuisia lääkkeitä lukuun ottamatta. Jemma on ollut koko ajan oma pirteä ja iloinen itsensä, ja on sitä edelleen. Sairaudesta johtuen Jemman elimistö ei toimi stressitilanteissa täysin normaalisti, vaan saattaa alkaa oireilla. Sen vuoksi pyrimme nyt jatkossa välttämään stressitilanteita parhaamme mukaan. Lääkitys voidaan myös väliaikaisesta kaksinkertaistaa, mikäli jokin stressaava tilanne (uusi vuosi, muutto tms) on tulossa. Harmiksemme Jemma on nyt loppuelämänsä ajan kilpailukiellossa doping-säädösten vuoksi. Meidän oli tarkoitus alkaa nyt kesällä treenata agilityä ekaa kertaa hieman aktiivisemmin tuon kanssa, ja kieltämättä treenimotivaatio on tällä hetkellä aika nollissa. Virallisiin kisoihin ei ole mitään asiaa, ja epäviralliset kisatkin voidaan ehkä katsoa sen verran stressaavaksi tilanteeksi, että niitäkään ei näille potilaille suositella. Toki harrastaminen tulee tehdä aina koiran ehdoilla, ja tärkeintähän on että sekä koiralla että omistajalla on kivaa. Voihan niitä ratoja treenailla ihan omaksi ilokseen. Saapi nähdä, ehkä se treeni-innostus tässä vielä palailee pikkuhiljaa.


Vaikka kevät onkin ollut monilta osin melkoisen rankka, on meillä ollut tässä hieman syytä juhliakin. Klinikkavuosi on vihdoin ohi ja sain viime maanantaina oikeudet toimia eläinlääkärin sijaisena. Ihan huippua! Kauan siitä on haaveiltu ja paljon työtä se on teettänyt, mutta nyt tuntuu kieltämättä aika hyvältä. :) Aloitan ensi viikolla työt pienellä klinikalla pieneläinten parissa Helsingin ulkopuolella. Iiks, aikamoisen jännittävää. :)



Toinen hymyn huulille saanut asia oli loppukeväästä tekemäni Intian reissu. Vietin kolme viikkoa paikallisella klinikalla Etelä-Intian maaseudulla hoitamassa koiria ja muita eläimiä. Loppureissusta matkustimme vielä pariksi päiväksi Bangaloreen rokottamaan slummeissa eläviä koiria. Reissu oli mahtava ja opin hurjan paljon uutta. Ainutlaatuinen kokemus, jota oli kyllä odotettukin! Reissu oli samalla mukava huilitauko rankkaan klinikkavuoteen. Tykkäsin kovasti ja saatan ehkä vähän jo kaipailla takaisinkin.. :)


Paikallinen mussukka :)

5 kommenttia:

HooPee kirjoitti...

Kiva kuulla teistä pitkästä aikaa! Monenlaista onkin sitten ehtinyt tapahtua, Intian reissu, joka on varmasti ollut aivan erityinen kokemus, jo pelkästään kaukaisen maan, mutta myös sikäläisten koirien takia. Hienoa, että tuollainen on ollut mahdollista sinulle.
Tuo Jemman sairastuminen on tietenkin erityisen kurja juttu, onneksi kuitenkin olit alan ammattilainen ja osasit epäillä oikeaa asiaa. Onko tuo kortisoni nyt tässä tapauksessa kuitenkin vähemmän haitallista koiralle kuin jos sitä annetaan esim. allergiaan? Siis koiralle, jolla kortisonia erittyy ihan normaalisti?
Isot onnittelut opiskelujen etenemisestä ja onnea uralle!

Anne kirjoitti...

HooPee: Kiitos kommentistasi ja onnitteluista! Intian reissu oli kyllä kokemuksena unohtumaton. :)

Addisonin tautia sairastavilla kortisoniannos pyritään saamaan mahdollisimman lähelle elimistön omaa fysiologista tasoa, eli annos on huomattavasti pienempi kuin esim. allergioiden hoidossa. Eli ehdottomasti elimistölle ystävällisempi lääkitys. Sivuvaikutuksia en ole onneksi huomannut ensimmäisten päivien jälkeen. Ruokahalu Jemmalla on nykyään aika valtava, mutta veikkaisin että Jemman aiempi, normaalina pitämäni ruokahalu johtui sairaudesta ja tämä nykyinen on oikeasti se Jemman todellinen ruokahalu. Ihan hirmuisia suursyömäreitä nykyään nuo molemmat. :)

Laura kirjoitti...

Kiva kun päivittelit blogia pitkästä aikaa! :)

Intian reissu oli varmaan hieno kokemus!

Tosi kurja juttu tuo Jemman Addison :( Onneksi tosiaankin tunnistit oireet ajoissa ja osasit sitten toimia.

Ehtisitkö Jemman kanssa vaikka lenkille joku päivä? Ei ollakaan nähty tosi pitkään aikaan!

Liftari kirjoitti...

Se on niin suloista, kun tuo pieni valkoinen on aina niin iloisen ja onnellisen näköinen. Oikea muruliini.
Tosi kurjaa tuo sairaus Jemmalla, mutta eipä voisi paremmissa käsissä olla. Kun koira on nuori, niin harmittaahan se hylätä koiralle mieluiset aktiiviharrastus ajatukset, mutta koira osaa olla onnellinen aika pienestäkin. Että voihan sitä harrastaa temppuja tai omaa pientä agilityrataa Jemman iloksi. Ja ajatteles, hän on aina ykkönen.
Putken löytää Ikean lastenlelu osastolta (meilläkin on) ja keppejä yms saa mistä vain. eikä maksa paljoa.
Onnea sinulle menestyksestäsi opinnoissa. Olen aina kadehtinut eläinlääkärin ammattia auttajana. Vaan tiedostanut samalla kyllä ettei minusta siihen olisi ollut. Mulle kuuluu enempi tää halittelu palluttelu osio.

Tsemppiä Jemmalle ja terkkuja sinne täältä Essilästä.

Sara-Linn kirjoitti...

ihana blogi!:) käy kurkkaamassa meidän bichon tytön blogia:karvakuonosissi.blogspot.fi