lauantai 10. maaliskuuta 2012

Ajatuksia koiran ruokinnasta

Olen luvannut kirjoitella tänne ajatuksiani koiran ruokinnasta, joten tässä olisi vihdoin pientä pohdintaa. Viime vuosien aikana kiinnostukseni koiran ruokintaa kohtaan on kasvanut aika huimasti, ja huomaan yhä useammin lueskelevani netistä tai kirjoista ruokintaan liittyvistä asioista. Ruokavaliot tuntuvat olevan arka aihe sekä koira- että ihmispuolella, ja mielipiteitä löytyy laidasta laitaan. Seuraavassa tekstissä on hieman omia näkemyksiäni asiasta. Ehkäpä tosin hieman barf-painoitteisesti. :)


Meillä asuu kaksi raakaruokaa syövää koiraa. Cami on syönyt ruokansa raakana syksystä 2010 lähtien ja Jemmakin jo lähemmäs vuoden päivät. Camin syömisistä kirjoittelinkin jo aikaisemmin täällä. Jemman oli tarkoitus syödä nappulaa vuoden ikään asti, ja siirtyä vasta sitten raakaruokaan, mutta toisin kävi. Raakaa lihaa ja luita se sai toki maistella jo alusta asti, mutta täydellinen siirtyminen raakaruokaan tapahtuikin alkuperäisistä suunnitelmista huolimatta jo Jemman ollessa vajaan neljän kuukauden ikäinen. Nappula-aikana Jemmalla oli usein enemmän tai vähemmän vatsa löysällä, eikä sopivaa nappulaa tuntunut löytyvän. Ruuan antaminen kokonaan raakana houkutteli, joten aloin selvitellä pennun barffausta hieman enemmänkin. Useiden positiivisten kokemusten rohkaisemana siirsin tuon barffille kertaheitolla.


Pennun barffaaminen jännitti toki alussa, ja laskeskelin alkuun kalsium-fosforisuhteita, vitamiinien saantia ym. enemmän kuin Camin kanssa koskaan. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin uskoa siihen, että Jemma saa kyllä kaiken tarvitsemansa antamastani ruuasta. Onhan se kuitenkin luonnollista ravintoa koiralle. Kun katson tuota koiraa nyt, koen onnistuneeni paremmin kuin hyvin. Jemmasta on kasvanut oikein sopusuhtainen ja lihaksikas nuori neiti. :)

Osa tutuistamme on ihmetellyt, kuinka uskallan jättää teollisen ruuan pois, koska niissähän on kuitenkin kaikki koiran tarvitsemat ravintoaineet oikeissa suhteissa. Kuinka moni koiranomistaja laskee omat tai lapsensa syömiset mikrogramman tarkkuudella? Jos koira syö monipuolisesti ravintoa, joka on sille luonnollista, ruokinnassa voidaan tuskin mennä kovin pahasti metsään. Ei se koiran ruokinta voi mitään tähtitiedettä olla. Sitä paitsi vaikka tietäisimmekin mikrogramman tarkkuudella, mitä koiralle annettu ruoka sisältää, emme kuitenkaan voi tietää, minkä verran siitä imeytyy koiraan. Koirat ovat kuitenkin yksilöitä, minkä lisäksi monet ravintoaineet vaikuttavat enemmän tai vähemmän toistensa imeytymiseen.


Tulevana eläinlääkärinä minua kiinnostaa luonnollisesti myös ruokinnan vaikutus sairauksien ennaltaehkäisyyn. Kirjoitan tällä hetkellä lisensiaatin tutkielmaa pennun ruokinnan vaikutuksesta atopian ja allergian kehittymiseen koiralla. Tutkielma perustuu laajaan kyselytutkimukseen, ja alustavat tulokset viittaisivat siihen suuntaan, että kuivamuonaa pentuna syövät koirat kutisevat aikuisena enemmän. Mitään suoria johtopäätöksiä tästä ei voida tietenkään vetää, koska ruokinnan lisäksi myös monella muulla tekijällä on vaikutusta kutinan kehittymiseen, eikä käyttämäni aineisto ole ihan niin käyttökelpoinen kuin olisin toivonut. Aihetta olisi kuitenkin syytä tutkia lisää. Ihmispuolella puhutaan paljon hygieniahypoteesista, jonka mukaan liian puhtaassa ympäristössä elävät, liian puhdasta ruokaa syövät lapset kärsivät enemmän allergioista. Miksei tämä voisi päteä myös steriiliä teollista ruokaa syöviin koiranpentuihin?


Vaikka meillä ei syödäkään teollista ruokaa, en silti väitä sen olevan välttämättä pahaksi koiralle. Jos koira kestää ruuan sisältämät lisäaineet ja viljat, eikä ole allerginen esimerkiksi varastopunkeille, niin miksei se voisi pärjätä myös nappulalla. Uskon, että koira pärjää hyvin monenlaisella ruokavaliolla, vaikkei se olisikaan koiralle aina se kaikista optimaalisin. Moni koira elää syömällä ruuantähteitä, mutta voi silti ihan hyvin. Camikin tuli ihan hyvin toimeen nappulalla ensimmäiset 3,5 vuotta, mutta mielestäni se voi paljon paremmin syödessään ruokansa raakana. Jos omistaja ei ole valmis perehtymään lainkaan koiran ruokintaan, on nappula ehkä turvallisempi vaihtoehto koiran kannalta. Teollisten ruokien laaduissa voi kuitenkin olla suuriakin eroja, joten luonnollisesti se ruokasäkki kannattaisi valita sieltä hieman laadukkaammasta päästä. Itse en ehkä lähtisi ruokkimaan koiraani ruualla, jonka ainoana proteiininlähteenä toimii höyhenjauho.

Eläinlääkäreiden suhtautuminen raakaruokintaan tuntuu olevan lähes poikkeuksetta kielteinen. Koulussa luennoilla saa vähän väliä kuulla, kuinka barffaavat koirat kärsivät tukoksista ja suolen repeämistä. Kasvuhäiriötkin ovat kuulemma palanneet pitkän tauon jälkeen jälleen eläinlääkäreiden riesaksi barffauksen "tultua muotiin". Joskus tuntuu, että on vaikeaa olla eri mieltä. Huomaan usein jättäväni tarkoituksella mainitsematta omien koirieni ruokavalion keskustellessani eläinlääkäreiden kanssa. Olen toki itsekin sitä mieltä, että koiran kuin koiran voi saada rikki barffaamalla. Se suoli voi ihan oikeasti mennä tukkoon, jos koira ei pysty sulattamaan sille syötettyä luumäärää. Tosin sen saman suolen voi tukkia moni muukin asia.


Kysyessäni eläinlääkäreiltä syytä negatiiviseen asenteeseen barffausta kohtaan, vastauksena on usein tiedon puute. Eläinlääkäreiden koulutusohjelma sisältää tällä hetkellä vain muutaman tunnin luennot koiran ruokinnasta, ja niistäkin osan luennoi koiranruokafirman edustaja. Meillä oli toisena opiskeluvuotena lyhyet luennot sekä koiran että kissan raakaruokinnasta, mutta käsittääkseni näitä luentoja on pidetty vasta muutaman vuoden ajan. Suurin osa jo valmistuneista eläinlääkäreistä ei siis ole kuullut sanaakaan raakaruuasta opiskeluaikoinaan. Sen sijaan moni tuntee suurimpien ruokafirmojen erikoisruuat paremmin kuin hyvin. Niitähän on sitten helppo suositella koiralle kuin koiralle.

Mutta entä jos asiakas ei haluakaan ruokkia koiraansa teollisella ruualla. Syynä voi olla koiran allergia tai vaikka omistajan halu kokata omalle koirallensa. Monella eläinlääkärillä menee sormi suuhun, kun omistaja kysyy apua koiransa ruokinnassa ja teolliset ruokapussukat ovatkin kokonaan poissuljettu vaihtoehto. Kaikilla eläinlääkäreillä ei ole omakohtaista kiinnostusta ravitsemusasioihin, ja silloin onkin turha odottaa mitään yksityiskohtaisia ruokintaohjeita. Mutta olisihan se silti ihan mukavaa, jos eläinlääkäriltä olisi mahdollista saada edes jotain vinkkejä. Juttelimme joskus opiskelukavereideni kanssa siitä, kuinka kätevää olisi, jos eläinlääkäreillä olisi omistajille jaettavia pieniä tiivistelmiä koiran ruokinnan perusteista, ja se sisältäisi myös nämä kaivatut raakaruokinnan perusperiaatteet sekä vinkkejä laajempaan tiedonhakuun. Tämä ei vaatisi eläinlääkäriltäkään sen suurempaa aiheeseen perehtymistä.


Vaikka uskonkin raakaruokinnan positiivisiin vaikutuksiin, en silti väitä sen korjaavan kaikkia sairauksia ja pelastavan maailmaa. Uskon että siitä voi olla apua muun muassa allergioissa sekä hammaskivi- ja anaalirauhasvaivoissa, mutta mikään ruokavalio ei tietenkään suojaa koiraa kaikilta sairauksilta. Tällä hetkellä tuntuu, että raakaruokintaa on helppo puolustaa, koska omat kokemukseni siitä ovat niin positiivisia. Meillä on kuitenkin raakaruokailtu vasta melko lyhyen aikaa, joten aika näyttää, mitä tulen lopulta suosittelemaan asiakkailleni eläinlääkäriksi valmistuttuani. Aion joka tapauksessa jatkaa aiheen opiskelua edelleen, koska tämä nyt vain sattuu olemaan mielestäni ihan hurjan mielenkiintoinen aihe. :)

Kuvat lainattu täältä: 1, 2, 3.

10 kommenttia:

HooPee kirjoitti...

Kirjoitat tärkeästä aiheesta, hyvä!
En tiedä, mistä juontaa juurensa se käsitys, että nappuloista koira saa kaiken tarvitsemansa. Siitäkö, että pussin kyljessä lukee niin? Nappulat eivät voi missään tapauksessa olla se paras vaihtoehto koiralle.
Hyvä asia, jos tulevat eläinlääkärit perehtyvät eläinten ruokintaan ihan oikeasti eikä vain kuivamuonan esittelijöiden kertomusten pohjalta.

Sonja kirjoitti...

Kiva kun kirjoitit tästä aiheesta, samoilla linjoilla tällä hetkellä ollaan vaikka meillä vasta äsken aloitettu :) Kuinka usein muuten syötät sisäelimiä ja korvaatko niillä liha-aterioita?

Anne kirjoitti...

HooPee: Sanopa muuta. :) Mitä enemmän mietin tuota nappula-asiaa, sitä vähemmän tekee mieli ruokkia niillä omia koiria.

Sonja: Korvaan joo sisäelimillä liha-aterioita. Tai vaihtoehtoisesti kokkailen tyypeille maksanameja, jotka sitten korvaavat osan sisäelimistä muussa ruokavaliossa. Normaalisti annan joko maksaa tai sisäelinseosta kerran viikossa. Sydämiä, naudanmahaa ja kivipiiroja en laske sisäelimiksi. Sisäelimiä annettaessa kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti siihen A-vitamiiniin, jota koira voi saada liikaa. A-vitamiinin tarve aikuisella koiralla on 50 mikrog/MEkg/vrk ja yläraja yli 2000, eli haarukka on kyllä aika suuri. Esim. naudan maksassa on A-vitamiinia 180000 mikrog/kg (Finelin mukaan), eli näiden mukaan voi laskea jonkinlaisen ala- ja ylärajan oman koiran A-vitamiinin saannille. Jemma (16 kg) saa maksaa 150-200g/vko, jolloin A-vitamiinin saanti asettuu kivasti tuohon haarukkaan. Sisäelinseos korvaa maksan suunnilleen joka toinen viikko, ja sitä annan yleensä vähän enemmän, koska siinä maksan osuus on pienempi. A-vitamiini on niitä harvoja asioita, joiden kanssa olen barffatessa vähän tarkempi. :)

Tuo postauksessakin vilahtanut Koiran ruokinta -kirja (Merja Helleman) on mun mielstä tosi kattava perusteos koiran ruokinnasta. Kannattaa esim. kirjastosta haeskella. :)

Anne kirjoitti...

Niin ja nuo A-vitamiinin saantisuositukset ovat tosiaan tuosta Hellemanin kirjasta. :)

Liftari kirjoitti...

Tosi hienoa kohdata eläinlääkäriksi tuleva barffauksesta kiinnostunut ihminen. Minun Essini on allerginen koira, nyt jo viisi vuotias. Meillä on käyty kaikki tiet Atopicasta kortisonin kautta kortisoni-antihistamiini-yhdistelmään. Atopican antaminen loppui jo aikaa sitten, kun vatsa ei kestänyt sitä. Muutenkin se oli hankalasti annettava tabletti kokonsa vuoksi. Kortisonia kesti oma aikansa, kunnes sitten HooPeen innoittamana sain myös oman muruni irti siitä. Ja kas, maailma ei kaatunutkaan kutinaan tms.Itse asiassa tilanne on paremmin hallinnassa nyt luonnollisemmin konstein. Ravinnon Essille teen itse, mitään teollista hän ei saa. Vitamiineja annan ja omegavalmistetta sekä helokkia silloin tällöin. Ravinto ei ole kovin laaja esim lihojen suhteen, allergioiden vuoksi. Mutta pärjäämme kyllä näinkin.
Yritän viedä hänen ravintoaan niin lähelle barffia kuin se allergioiden vuoksi on mahdollista. Sillä niin monta barffaajaa kuin tunnen, niin monta tervetta koiraa tunnen. Jokin siinä siis on oikeaa ja hyvää.
Tämä artikkelisi on hyvä ja onnistuin kalastamaan lisää tietoa itselleni tästä Essin suhteen. Koskaan ei mielestäni ole myöhäistä siirtyä terveellisempään ravintoon, ei ihmisen , ei koiran.
Essillä on nyt mm. turkin kunto parantunut ihan silmissä. Kortisonin aikana se oli ohentunut ja hahtuvainen.
Mielenkiintoisia kommentteja täällä myös. Jään seuraamaan Ja oppimaan lisää.

Anne kirjoitti...

Liftari: Kiva että eksyit blogiimme, ja kiitos kommentistasi! Allergisia koiria tuntuu olevan tosi paljon, ja valitettavasti niitä hoidetaan usein suurilla lääkemäärillä kokeilematta lainkaan muita hoitomuotoja. Mukava kuulla, että Essin kutina on saatu hallintaan ilman lääkityksiä.

Tätä blogia aloitellessani Cami kärsi vakavasta silmäluomien tulehduksesta, jota hoidettiin kortisonilla ja immunosuppressoreilla. Lääkitysten aikaan Cami oli tosi väsynyt ja elämänhalu oli ihan hukassa. Lopetimme lääkkeet maksan alettua reistailla, ja Cami piristyi pian huomattavasti ja oireetkin katosivat itsestään. Edelleenkään emme tiedä, mikä tulehduksen aiheutti, mutta olemme kiitollisia siitä, ettei oireilu ole palannut. Mikäli oireet kuitenkin palaisivat vielä joskus, yrittäisimme todennäköisesti pärjätä ilman lääkkeitä niin pitkään kuin mahdollista, koska sivuvaikutukset vaikuttivat elämänlaatuun niin paljon.

Anonyymi kirjoitti...

Tärkeästä asiasta puhutte. Meillä jo pentuna (4kk) nappularuokinassa pentu ulosti päivässä 7 kertaa ison koiran jätöksiä eli tajusin ettei ruoka imeydy oikein eikä pentu kasva. Hillsistä vaihdoin toisen merkkiseen nappulaan, mutta vähä viljaiseen versioon ja se auttoi hieman. Seuraavaksi vaihdoinkin Jahtivahdin täysin vehnättömään ja soijattomaan versioon. Koirallani todettiin jo pentuna krooninen korvatulehdus sekä jatkuva korvahiiva kierre sekä todella herkkä varastopunkki. Jahtivahdin kanssa homma alkoi sujumaan ja ruoka pysymään sisällä sekä pentu kasvoi normaalisti. Jahtivahdin aikana syötin koiralleni silloin tällöin raakaa lihaa nappuloiden kanssa sekä piimää. Koirani oli melkein 2 vuotias, kun vihdoin siirryin kokonaan raakaravintoon. Koirani täytti juuri 3 ja elää hyvn täyspainoista elämää ja jaksaa mainiosti :). Ruokavalioomme kuuluu kaikki raaka liha (paitsi sika jätetty kokonaan pois - turvotus hävisi kokonaan), luita (ei kananluut) erilaiset juures -, kasvissoseet, välillä keitettyä kananmunaa kuorineen kalkin saamiseksi, raejuustoa, piimää sekä luontaiset vitamiinit kuten esim. aronia. Aluksi tuntui täysin vaikealta kaikki mittasuhteet ja ravinteet, mutta ei tämä sen suurempaa tiedettä olekaan :)! Koira on kylläinen ja loistavassa kunnossa. En enää syöttäisi nappuloita vaikka pystyisinkin, allergia oireet vähentyneet selvästi ja hampaat loistavassa kunnossa luiden vuoksi. Vaatii omistajalta vähän enemmän aikaa ja vaivaa, mutta kannattaa ehdottomasti. Ostan lihat suoraan Kennelrehun autosta ja arkkupakastimeen mahtuu kerralla useamman kuukauden ruuat.

Anne kirjoitti...

Anonyymi: Näitä samankaltaisia tarinoita tuntuu olevan vaikka kuinka paljon. Raakaruuassa on vain niin paljon hyvää. :) Voi kun meilläkin olisi kunnon arkkupakastin. Pystyn ostamaan kerralla vain parin-kolmen viikon ruuat, eli Vauhti-Raksun auto kurvaa meidän pihaan harva se viikko. :)

Hanna kirjoitti...

Tosi mielenkiintoinen teksti! Itsekin olen tässä siirtynyt pois teollisesta koiranruuasta ja teen koirilleni ruuat itse, koska haluan tietää, mitä ne syövät. Nuorempi koirani söi pienestä saakka ravintosuositusten mukaan tehtyä kotiruokaa ja kasvoi sillä ihan hyvin. Tuumin itsekin noita samoja asioita, että tämähän se sitä ruokaa on, mitä koiran kuuluukin syödä.

Itse syötän lihat, luut, merikalat ja soseutetut vihannekset raakana, mutta barffauksen sijaan olen pitänyt myös puuron/riisin/makaronin mukana avittamassa vatsan toimintaa ja täydentämässä ruokavaliota esimerkiksi eri hivenaineiden osalta.

Toivoisin todellakin, että koirien - kuin myös kissojen! - ravitsemukseen perehdytettäisiin eläinlääkäreitä enemmän. Itse sain kyllä hyväksyvää nyökkäilyä, kun kerroin pentuni ruokavaliosta "raakaa lihaa, sisäelimiä, kalaa, luita, puuroa, kananmunaa, soseutettuja/keitettyjä vihanneksia/hedelmiä/marjoja..."

Välillä kyllä tuntuu siltä, että eläinlääkäreiden ravintoasiantuntemus on pitkälle kaupallistettua. Isot eläinruokamerkit jakavat klinikoille ilmaisnäytepusseja ja eläinlääkärit sitten myyvät näiden tuotteita eteenpäin.. Omat kokemukseni näistä tuotteista eivät ole kovin hehkeitä (pääsin herkkävatsaisen kissan kanssa parempiin tuloksiin markettinaksuilla...)

Pitää ruveta seuraamaan tätä blogia, erityisesti nuo ruokinta-asiat kiinnostavat!

Itse olen omaan blogiini (http://poikastenpulkassa.vuodatus.net) lisäillyt kans ruokintaan liittyviä asioita ja kehittämiäni kotiruokareseptejä, jos kiinnostaa käydä vilkaisemassa. ;)

Anne kirjoitti...

Hanna: Kiitos kommentistasi! Ruokajuttuja tulee varmasti kirjoiteltua aina välillä, aihe on sen verran mielenkiintoinen. Käynkin jossain välissä kurkkaamassa blogianne. :)