Pieni valkoinen barffaaja

Bloggeri julkaisi tämän postauksen vahingossa jo eilen (pituutta sillä oli silloin ehkä kolme riviä..) ihanan läppärini sekoillessa hieman. Tässä olisi samainen postaus nyt kuitenkin kokonaisuudessaan. :)

Camin ruokavaliossa on tapahtunut viime aikoina aika paljon muutoksia. Vuosia kestäneen nappuladieetin jälkeen siirryimme viime syksynä vihdoin raakaruokaan. Cami on toki aiemminkin maistellut raakoja luita ja lihaa, mutta tällä hetkellä ruokavalio koostuu siis melkeinpä kokonaan raakaravinnosta. Raaka liha taskun pohjalla ei kuitenkaan houkuttele, joten nameina meillä käytetään kypsennettyjä kanansydämiä ja Natural menu –nappuloita. Myös puruluista osa on edelleen niitä nahkaisia.

Kuva täältä.

Olin ehtinyt harkita Camin siirtämistä raakaruualle jo pidempään. Se kuulosti houkuttelevalta, mutta samalla myös kovin monimutkaiselta ja työläältä, joten laiskuuttani jatkoin nappuloiden syöttämistä. Ensimmäinen varsinainen raakaruokakokeilumme tapahtui viime kesänä Camin sairastellessa. Se oli sitä aikaa, kun kortisoniannokset vain kasvoivat ja luomet olivat kamalassa kunnossa. Koska Cami oli lääkityksen ja muun takia jatkuvasti väsyksissä, halusin jollain keinolla saada Camin voinnin paremmaksi. Ajattelin, että ruokavalion muutos saattaisi jotenkin piristää sitä. Ja niin myös kävi. Cami piristyi päivä päivältä, ja luometkin olivat pikkuhiljaa lähes terveen näköiset. Olimme tosin samoihin aikoihin aloittaneet immunosuppressorilääkityksen, eli sen ja kortisonin yhteenlaskettu vaikutus oli myös melko suuri siihen aikaan. Johtuiko luomien parempi kunto lääkityksestä vai ruokavaliosta, sitä en tiedä. Piristymisen oli joka tapauksessa oltava seurausta ruuan vaihtamisesta. Pari viikkoa raakaruokaan siirtymisen jälkeen mitatut, pelottavan korkeat maksa-arvot saivat meidät kuitenkin siirtymään takaisin valmisruokaan. Maksavikaisen koiran ruokinnasta oli niin ristiriitaista tietoa tarjolla, että katsoin paremmaksi palata nappuloihin, etten ainakaan pahentaisi Camin vointia.

Tuolloin aloitimmekin sitten eliminaatiodieetin RC:n Sensitivity Control –ruualla. Halusin kokeilla, olisiko oireiden taustalla mahdollisesti ruoka-aineallergia. Mitään allergian aiheuttajaa ei kuitenkaan koskaan löytynyt, ja koska luomet paranivat ja maksa-arvotkin laskivat, pääsimme lopulta palaamaan takaisin raakaruokaan.

Raakaruoka tuntuu sopivan Camille paremmin kuin hyvin. :) En tiedä kuvittelenko vain, vai olisiko tuo pikkuinen nykyään vielä energisempi kuin aiemmin. Ulosteen määrä ainakin on vähentynyt huomattavasti ja ilmavaivatkin ovat loppuneet. Nappula-aikoina Cami saattoi myös päivystää nälkäisenä keittiössä pari tunti ennen iltaruokaa, mitä tapahtuu enää hyvin harvoin. Kai se sitten pysyy kylläisenä pidempään, ruuan maistuvuuden kanssa ei pitäisi ainakaan olla mitään ongelmia. :)

Raakaruokaan siirtyminen tapahtui meillä hyvin nopeasti, eli viimeinen nappula-ateria annettiin illalla ja ensimmäinen raaka ateria seuraavana aamuna. Näin nopeasta siirtyisestä voidaan olla montaa mieltä, mutta meillä se ainakin toimi hyvin. Ruuat meillä ostetaan Murren Murkinasta. Ensimmäiset viikot Cami totutteli uuteen ruokavalioonsa kalkkunanlihalla ja Murren kanakasvis-mixillä, ja pikkuhiljaa aloin monipuolistamaan ruokalistaa. Tällä hetkellä Camin aamiainen koostuu sian, naudan tai kalkkunan jauhelihasta, johon lisään itse tehtyä kasvissosetta ja kylmäpuristettua rypsi- tai oliiviöljyä. Iltapalaksi Cami saa useimmiten jauhettuja broilerinsiipiä, joskus myös possun kylkiluita. Kerran viikossa aamun liha-aterian korvaa jauhettu lohi, ja yhtenä aamuna viikossa korvaan puolet lihasta sian maksalla.

Ajanvieteluina meillä käytetään possun ydinluita. Niissä on sopivasti tekemistä Camin kokoiselle koiralle, eikä ole pelkoa, että isoja luunkappaleita irtoaisi aiheuttaen suolitukoksia tai muuta mukavaa. Ja nämä eivät siis ole meillä niitä raakaruokinnan ”lihaisia luita”, vaan ihan vain nakertelua ja hampaiden puhdistusta varten hankittuja. Luiden syöttäminen hirvitti hieman alussa, kun eläinlääkäreiltä kuulee aina kauhutarinoita suolitukoksista ja suolen repeämisistä. Ydinluut meillä nakerretaan aina valvonnan alla, ne polvilumpiot kun on ilmeisesti niin mukava yrittää niellä kokonaisena.. Lihaiset luut eli broitsunsiivet meillä syötetään pääsääntöisesti jauhettuina, koska Cami tykkää hotkia ruokansa. Possun kylkiluut meillä syödään toistaiseksi niin, että joku on aina pitämässä luun toisesta päästä kiinni. Sulamattoman luumassan aiheuttamat suolitukokset voi uskoakseni aika tehokkaasti ennaltaehkäistä tarkkailemalla ulosteen laatua, ja tarpeen tullen muokkaamalla ruokalistaa oman koiran ruuansulatukselle paremmin sopivaksi luiden määrää vähentämällä.

Kun suunnittelin raakaruokaan siirtymistä, laskeskelin alussa mm. kalsium-fosforisuhteita ja muiden ravintoaineiden saantia. Tämänhetkinen ruokavalio ei kuitenkaan perustu näihin laskelmiin, toki pyrin noudattamaan barffauksen perusperiaatteita. Uskon, että aikuinen terve koira voi hyvin saadessaan sille sopivaa, monipuolista ravintoa. Maksan kanssa olen kuitenkin ollut varovainen, ettei A-vitamiinin määrä kasvaisi liian suureksi. Ruuan sopivuudenhan näkee hyvin seuraamalla koiran yleistä vointia ja ulosteen laatua. Camin uloste meni etenkin alussa silloin tällöin liian jauhomaiseksi, jolloin vähensin lihaisten luiden (=broilerinsiivet) määrää, ja annoin muun ruuan lisäksi jauhettua kananmunankuorta, jotta ravinnosta saadun kalsiumin määrä ei vähenisi liikaa. Myös koiran lihomista kannattaa pitää silmällä, ihan niin kuin kuivamuonalla ruokkiessakin. Voi olla, että meiltäkin vielä joku päivä löytyy huolella väsätyt excel-taulukot, mutta ainakaan tällä hetkellä en koe niitä välttämättömiksi. Maalaisjärjellä ja koiran seuraamisella pääsee uskoakseni aika pitkälle.

Oikein toteutettuna raakaruokinta on varmasti hyvä tapa ruokkia koiraa. Se kuitenkin vaatii sen aiheeseen perehtymisen ja ehdottomasti koiran tarkkailun uuteen ruokavalioon siirryttäessä. Lisätietoa barffauksesta löytyy mm. näistä linkeistä:

Murren Murkina
Zayora´s kennel, BARF ja raakaruokinta

Ja vielä vähän aiheeseen liittyvää kirjallisuutta:

Billinghurst, Ian: Give your dog a bone
Ekblom, Malin: Koiran luonnollinen ruokinta
Lahti, Riikka: BARF - raakaruokinta käytännössä

Koiran ruokinta on aihe, josta voisi kirjoittaa romaanin. Tämä postaus käsitteli nyt lähinnä meidän omia kokemuksiamme raakaruokinnasta. Sen voi tehdä monella eri tavalla, tämä nyt on tällä hetkellä meidän tapamme. Jotain asioita postauksesta varmasti unohtui, mutta kaikkea saa toki kysyä. :) Jossain välissä olisi tarkoitus kirjoitella enemmänkin ruokintaan liittyviä pohdintoja, se nyt kuitenkin on tosi mielenkiintoinen ja paljon ajatuksia herättävä aihe.