maanantai 23. toukokuuta 2011

Pieni esikoululainen

Jemman pentukoulu on jo puolessa välissä, eli meillä on nyt viisi treenikertaa takana. Olen ollut kouluttajaan tosi tyytyväinen, ja joka kerta ollaan opittu jotain uutta, jota sitten olemme enemmän tai vähemmän työstäneet keskenämme kotona. Ehkä eniten iloa meille on tuottanut ohitusharjoittelu, jota teimme kolmannella kerralla. Aluksi Jemma sai palkan siitä, että se katsoi vastaantulevaa koiraa. Seuraavassa vaiheessa Jemman olikin jo otettava oma-aloitteisesti katsekontakti minuun vilkaistuaan ensin toista koiraa. Ja voi miten nopeasti se hoksasikaan, mitä siltä odotettiin! Maailman fiksuin pieni koiranpentu. ♥ Tätä olen sitten alkanut soveltaa lenkillä vastaantulevien koirien lisäksi mm. polkupyöriin ja lokkeihin. :)


Kahdella viime kerralla Jemma on opetellut maahanmenoa ja seisomista. Maahanmenoa harjoiteltiin aluksi kosketuskepillä aika surkein tuloksin. Kouluttaja oli ihan varma, että Jemma hoksaa saman tien, mitä siltä pyydetään, mutta ei. Se kyllä kosketteli kuonolla maassa olevaa keppiä, mutta ei mennyt maahan. Jätinkin sitten kosketuskepin kokonaan pois, ja odotin naksuttimen kanssa,  että pentunen edes katsoisi hieman alapäin. Tämä tapahtuikin saman tien ja annoin palkan. Tämän jälkeen Jemmalla välähti (kouluttajakin nauroi sen ahaa-ilmeelle) ja se meni saman tien maahan ja vieläpä oikein vauhdilla. :) Jälkeenpäin olen ottanut kosketuskepin taas mukaan, koska sillä on helppo muokata maahanmenosta toivotunlainen, eli etutassujen olisi tarkoitus pysyä paikallaan, vaikka asento vaihtuu.


Viime kerralla treenailtiin uutena asiana seisomista. Opetin sen Jemmalle luopumisen kautta, eli Jemma peruutti aluksi poispäin namikädeltä ja seisahtui namikäden pysähdyttyä. Näin asento jäi hieman takakenoksi, mikä saa koiran pysymään paremmin paikoillaan sitten, kun aletaan harjoitella varsinaista liikkeestä pysähtymistä. Uuden asian opettelu oli Jemman mielestä taas maailman hauskinta, ja se ottikin iloisen laukka-askeleen jokaisen onnistuneen seisomisen jälkeen. :) Joskus se vaan osaa olla maailman suloisin pieni koiranpentu..

2 kommenttia:

Iskä kirjoitti...

Joo, harjoiteltiin Jemman kanssa tänään koiran kohtaamista, vastaan tuli puolen hevosen kokoinen, koira kai se oli, vasenta puolta ja Jemmahan jäi taka-oikealle, kun se ohitettiin. Sai kuitenkin namin :)

Anne kirjoitti...

Jemma onkin harjoitellut tähän mennessä lähinnä koiran kokoisilla koirilla. Hevosia ei olla vielä nähty. :D